Ihana Kööpenhamina ihanassa seurassa.

Joskus viime vuonna ulkosuomalaisblogeissa puhuttiin rakkauskaupungeista. Minulle se ilman muuta on Istanbul, mutta Kööpenhamina tulee kyllä pian perässä! Lapsuuden kotiseudut ja suomalaiset entiset kotikaupungit ovat kyllä sydämessä tärkeällä paikalla, mutta nyt tässä listailin Suomen rajojen ulkopuolella olevia. Istanbulissa olen asunut noin 2,5 vuotta ja Kööpenhaminassa en koskaan. En ole koskaan käynyt Kööpenhaminassa kesällä, vaan ihastunut siihen jo näin alkukevään vasta orastavassa kukkaloistossa. Ei kai ihastuksissa aina muutenkaan osaa niin sanoa, mistä se tuli, mutta yritän selittää. Kööpenhamina on jotenkin erilainen ja jännä, mutta silti samanaikaisesti tuttu ja turvallinen. Siellä on ihania pieniä putiikkeja ja houkuttelevia kahviloita joka kantilla. Se on suuri ja paljon on edelleen tutkimatta, mutta sitä voi myös ottaa haltuun kävellen melko pienessäkin ajassa. Tutuin paikka Köpiksessä on kuitenkin lentokenttä ;) mutta myös kaupungin keskustassa ja Pienen Merenneidon luona olen muutaman kerran käynyt. Suosittelen!! 

Malmöstä Ruotsin puolelta sinne pääsee kätevästi junalla. Huomionarvoista on, että Ruotsin juniin ei saa ottaa ilmapalloja ;) Tällaisia varoitustarroja oli liukuportaissa. Mietimme, että kuinka usein ihmiset raahaa palloja metroihin, kun niistä pitää erikseen varottaa. Tarrasta huolimatta yhden pallon silti näimme.

Junalla pääsi suoraan Österportin asemalle, josta on ihan näppärä kävelymatka katsomaan Kööpenhaminan ja ehkä koko Tanskan yhtä kuuluisimmista naisista. Koko hänellä on pieni, mutta suosiota senkin edestä. En ollut yhtään ajatellut, että näin huhtikuussa niin moni olisi kamerat ojossa ja selfietikut tanassa kuvaamassa itseään, toisiaan ja myös Miss Merenneitoa. Sinne mentiin toisten joukkoon tietysti. Joka kerta neitokaisen pieni koko yllättää, mutta kyllä se nyt nähtävä aina on. Seurueessamme kaikki ei ollut sitä vielä nähnyt, siksi mentiin. Matkalla kohti Pienen merenneidon kotilahtea on kaunis puisto, joka ei vielä ihan kauneimmillaan ollut, muutamat narsissit kuitenkin bongattiin matkalla ja aivan liian kaukana uinut joutsen.

Merenneidon luota käveltiin merenrantaa ja puiston poikki kohti keskustaa. Parin viikon päästä olisi ollut enemmän vihreyttä ja kukkia, mutta ihana se puisto oli silti ja tanskalaiset ilmeiseti rakastaa patsaita. Niitä löytyi pitkin kaupunkia ja osin toinen toistaan hämmentävämpiä. Metsä on aina metsä, mutta jo isot puistot on aina rauhoittavia ja niissä on mukava kuljeskella. Kaupunki, jonka keskustassa on kauniita vanhoja puistoja, ei voi olla muuta kuin ihana.

Tämä kaunokainen oli jo kukassa

sorsa lähellä - joutsen kaukana

Matkalta Neidon luota pysähdyimme Tanskan designmuseossa, jossa oli oikein kiva museokauppa. Mitään ostoksia en lopulta tehnyt. Ulkosuomalainen elämä ei tarjoa oikein parhaita olosuhteita sisustustavaroiden keräämiselle ja pelkään että laukku täyttyy muutenkin. Mutta jos olisin tarvinnut pieniä tanskalaisten voileipien näköisiä jääkaappimagneetteja, olisin ostanut ne täältä :)

Amalienborgin linna tuli vastaan vahingossa jonkun kulman takaa. Sen verran googleteltiin, että Hänen Majesteettinsa seurueineen asuu siellä talvikauden. Ilmeisesti alueella olisi ollut myös hieno museo, mutta me kuvailtiin vaan hetki ja jatkettiin matkaa. Fredrik V:n patsas hallitsi aukiota ja se näytti hauskan epäskandinaaviselta patsaalta. Juuri tällaiset aukiot ja kuninkaanlinnat tekee Kööpenhaminasta jotenkin niin eurooppalaisen ja ison kaupungin. Ihan kuin olisi mennyt kauemmaksikin lomalle.

Fredrik V

Fredrik V

Merenneitosen lisäksi toinen tavoite oli käydä Nyhavnissa ja juoda siellä päiväkaffit tai teet. Monista Kööpenhaminan mainoksista löytyvät värikkäät talot löytyivät kyllä, mutta kahvilan pöydissä ei ollut sijaa näille suomineidoille. Kuvailtiin siinä sitten taloja molemmin puolin siltaa ja kanavaa yllättäen meidät saavuttaneessa auringonpaisteessa. Jos asuisin Köpiksessä, mun lempikahvila voisi olla tässä kanavan varrella etenkin silloin kun turisteja on vähemmän. Istanbulissakin tykkäsin Sultan Ahmetin turistialueesta etenkin silloi kun ei ollut niin kovin kuuma (tai kylmä) ja vähemmän turisteja. Tämä voisi olla siltä osin samankaltainen alue. 

Värikkäät talot oli ihania, mutta kahvintuskaahan ne ei poista. Keskustan kahviloita vaan vaivasi sama ongelma kuin Nyhavninkin kahviloita - ruuhka. Päädyttiinkin sitten ensin lounaalle ja vasta paljon myöhemmin kahville. Kolmas tavoite oli kuljeskella vaan rennosti kaduilla, käydä ehkä jossain pienissä sisustusputiikeissa jne. Äkkiä se aika meni niin, ettei moni paikka enää ollut auki. Onneksi Illums Bolighus oli auki iltaseitsemään asti. Siinä kaikille sistustamisesta laajasti kiinnostuneelle oiva tavaratalo. Monta kerrosta täynnä kaikkea ihanaa. Kortteja, astioita, koriste-esineitä, huonekaluja, tekstiilejä, lamppuja jne. Siellä olisi ollut kauniita keraamisia ruukkuja, joista sai myös kynttilänjalkoja, joihin sai tarralla kirjaimen. En tajunnut ottaa kuvaa, mutta tässä. Sellaiset olisin melkein halunnut, mutta täytyy luottaa, että niitä saa myöhemminkin tai muualtakin. Hauskaa oli, että muumit, Marimekko, Iittala jne. olivat hyvin edustettuina.

Valokuvausta ja yksityiskohtia rakastavalle Kööpenhamina ja sen kadut ovat kuin maanpäällinen paratiisi. Patsaita, kauniita julkisivuja, kulahtaneita ovia, katutaidetta, kuvauksellisia viemärinkansia, erikoisia ovenkahvoja, hämmentäviä turistikauppoja, kukkia, värikkäitä ovia ja tietysti ihanat kahvilat päälle, joiden pullat ja voileivät ovat kuin taideteoksia nekin. 

Tivoli on ehkä Merenneidon jälkeen tai sen kanssa kuuluisimpia nähtävyyksiä. Siellä en ole vielä koskaan käynyt. Nyt päästiin jo läheltä kuvaamaan illan hämärryttyä. Siellä on joka ilta valo ja/tai ilotulitusshow, mutta meidän olisi pitänyt odottaa yli 3 tuntia sen alkamista. Päätettiin jättää seuraavaan kertaan. Alueelle on oma lippunsa ja laitteisiin toiset, joten niin kovin kallista ei olisi ollut mennä pelkästään sisälle kuvaamaan ja odottelemaan shown alkua. Mutta koko päivän jalkeilla olleet jalat ja selät jo kaipasivat lepoa ja päätettiin lähteä takaisin kohti Malmötä.

Kiitos seura! Kiitos Kööpenhamina! Odottelepa rauhassa tivoleinesi ja pikkuputiikkeinesi minua, kyllä mä vielä täältä tulen kyläilemään!

Länsinaapurissa rennosti kevättä etsimässä

Siskoni on asunut jo yli 15 vuotta Ruotsissa. Hävettävän harvoin on tullut käytyä hänen luonaan, sillä hän on käynyt niin säännöllisesti Suomessa. Minun Turkkiin muuton jälkeen oon kerran käynyt hänen luonaan ja hän jo kolmesti Turkissa... Nyt kaikkien yllätykseksi lähdin lähes ex tempore reissuun ystäväni kanssa siskoni luo - kolmen naisen viikonloppu siis!

Malmö ja Kööpenhamina on hauska kaupunkipari, joissa ehtii käymään saman viikonlopun aikana. Lennot on kätevämpi ottaa Köpikseen, mutta sieltä pääsee junalla kätevästi Ruotsin puolelle. Kyllähän se matkustelijan näkökulmasta on todella kätevää, jos lentokentältä pääsee junalla tai metrolla suoraan kohti keskustaa, hotelleja, nähtävyyksiä jne. Lentokentältä sai kätevästi rahaa vaihtamatta liput ja oikea raidekin löytyi. Huomaan, että asuminen maassa jossa saa aina olla kieli- ja kulttuuritaitonsa äärirajoilla on muuttanut minua. Aiemmin murehdin enemmän etukäteen osaamisia ja reittejä, nyt ehkä joskus liiankin vähän. Kyllä aina on joku kanssamatkustaja, joka on enemmän kärryillä kuin minä, ehkä jopa paikallisasukkaita :) Nyt oikea juna varmistui kätevästi näin kyselemällä. Kyllä matkustamista Euroopassa helpottaa nykyään myös se, että nettiä voi käyttää joko samaan hintaan kuin kotimaassa tai ainakin edullisemmin kuin ennen. 

Viikonlopun tavoitteita oli päästä etsimään kevättä tuolta etelämpää, katsella ehkä vähän pelargonimarkkinoita, pieniä sisustusputiikkeja, pieni merenneito ja hyvää ruokaa ja kahvia aina kun siltä tuntuu. Juna vei meidät kätevästi Juutinrauman sillan yli ja osin meren ali Ruotsiin ja sovitulta rautatieasemalta löytyi myös sisko ja siskon kanssa oikea bussi. Kun tuliaiset oli saatu jääkaappiin ja rohkeampi kissa tervehdittyä (toinen vaan näyttäytyi äkkiä) lähdettiin tekemään lopullista valintaa illan ravintolasta.

Kuulin siskolta, että vaihtoehtoina hänen kotinsa lähellä olisi esim. thairavintola x2, intialainen,  sushiravintola, muutama kebabpaikka, pizzapaikkoja, falafeliä jne. jne. Täällä maallahan ei ole ihan tuollaista ravintolavalikoimaa. Turkissa taas asun isossa kaupungissa ja etnisiä ravintoloitakin löytyy, mutta kyllä Malmö voittaa vaihtoehdoillaan!! Malmö on tunnettu maahanmuuttajien paljoudesta ja luonnollisesti heidän joukossaan on myös heitä, jotka perustavat ravintoloita - hyvä niin! 

Monista ihanista vaihtoehdoista päädyimme Krua Thai nimiseen ravintolaan ja sieltä valitsimme kolmen hengen menun, johon kuului alkukeitto, pääruoka jossa oli mm. kanaa ja cashew-pähkinöitä, friteerattuja katkarapuja ja kevätkääryleitä. Jälkiruuaksi oli jäätelöä ja thaihenkistä riisikakkua ja hedelmiä. Minä kyllä tykkään thai-ruuasta, jotenkin ihanan raikasta ja kasvispitoista. Kiinalaisesta ruuastakin tykkään, mutta tämä oli hyvää vaihtelua ja jotenkin vielä parempi versio. 

Rentoon ohjelmaamme kuului elää enemmän tai vähemmän hetkessä. Lauantaita hahmoteltiin niin, että syötäisiin brunssi Malmössä ja siitä sitten mentäisiin Kööpenhaminaan, etsittäisiin Pieni Merenneito ja Nyhavnin alue jne. Tanskanpuolen nähtävyyksistä seuraavassa postauksessa.

Tripadvisoria ja nettiä muuten vähän kurkittiin ja päädyttin testaamaan ihanan värikkään näköinen Café Grannen. Ketjukahviloista ja -ravintoloista saa kyllä hyvää ruokaa ja ne on oikein kelpopaikkoja, mutta minusta on ihanaa löytää joku vähän erilainen ja uniikki ruokapaikka. Elämystä tietysti edesauttaa se, jos ruoka on myös hyvää! Jos liikutte Malmön suunnilla ja tällainen rento meininkin innostaa, niin suosittelen. Viikonloppuna kannattaa varata pöytä, ainakin jos ei aio olla liikkeellä aikaisin kuten me.

Ruokasali oli värikäs seinillä oli taidetta ja paljon viherkasveja. Kahvila jonka hyllyllä on pelakuita ei voi olla huono! Buffet-pöytä oli erillisessä huoneessa ja siellä oli myös kassa. En testannut ravintolan erikoiskahveja enkä mitään muutakaan listalta, pelkästään brunssibuffetista. Tarjolla oli leipää ja sille erilaisia päällysteitä. Kasvissyöjille ja myös vegaaneille oli hyvin vaihtoehtoja, lihaa oli aika vähän, mutta ilmakuivattu kinkku oli kyllä todella hyvää. Lisäksi oli erilaisia jugurtteja (myös soijajugurttia), hilloja ja myslejä. Jokainen sai valita mieleisensä mukin hyllyltä ja teenjuojille oli vaihtoehtoja myös runsaasti!

Ruuan vahvistamina lähdimme valloittamaan Kööpenhaminaa. Siitä oma posti.

Keväthankia ja sukua

Voisi ajatella, että hauskinta Suomessa olisi olla kesällä, mutta on tässä talviajassakin ilonsa! Serkullani on miehensä kanssa mökki järven rannalla ihanan Pohjois-Suomalaisen luonnon keskellä, jonne sain myös kutsun tulla kyläilemään lankalauantaina (sieltä myös kuvat). Sää oli sellainen kuin kuuluukin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli muutama aste. Toisen serkun porukka taas kutsui kylään sunnuntaille. Tässä vaiheessa vielä luulin, että olen palaamassa jo huhtikuun alkupuolella etelään, joten oli kiva myös nähdä vielä kertaalleen ennen lähtemistä.

Ajatuksena oli lauantaina mennä ulkoilemaan, lämmittää rantasauna, syödä yhdessä ja hengailla, ehkä jopa pilkkiä. En ole pitkään aikaan innostunut kovin leipomaan, mutta nyt tein pari amerikkalaista juustokakkua Kinuskikissan ohjeella Toisen tein gluteenittomista kaurakekseistä, mutta hyvin onnistui niinkin. Helppo kakku mukaanotettavaksi, voi hyvin tehdä edellisenä päivänä ja selvisi ainakin näin talvella hienosti automatkasta. Sen kaveriksi sopii hyvin esim. mansikkasose tai vadelmat, miksei myös pääsiäisen keltaisen teemavärin mukaan soseutetut persikat tai aprikoosit.

Kahvilla kakun lisäksi nautittiin harvinaisempaa ja paikallisempaa herkkua, rasvarieskaa ja kuivalihaa!! Tällä kertaa isäntä oli tehnyt rasvarieskasta sellaisen täytetyn version, jossa ikäänkuin kahden rieskan välissä oli se liha. Enpä ole ala-asteajan jälkeen tuota herkkua syönyt. Mummu kyllä teki aina laskiaiseksi ja sen päivän herkkuhan se onkin. Kuivalihaa ei myöskään juuri koskaan saa, mökillä tekevät sitä itse ja saatiin leivän päällä maistaa. Oli kyllä sellainen olo, että ulkosuomalainen on päässyt nyt jonnekin suomalaisuuden ytimeen ja lapsuuden makujen äärelle.

kuivalihaa valmistumassa

Kevättalvinen aurinko, suloisesti lumessa juoksentelevat koirat, äiti, täti miehineen, serkku miehineen... Väkisten mieleen tuli se, että nyt pitäisi tankata puhdasta ilmaa, sinistä taivasta, jalan alla narskuvaa lunta ja metsää. Kohta nämä olisi taas vain valkeaa unelmaa, tosin Turkissa mua odottanee jo kukkivat syreenit ja lähes t-paitakelit. Kyllähän sekin on ihan jees, mutta nyt nautitaan vielä tästä - ennen kuin loskakelit alkavat.

serkkuni oma saari

Unelmia on ja pitää olla. Jotkut unelmat siirtävät tai poissulkevat toisia, mutta koskaanhan sitä ei voi tietää mitä vielä edessä on. Vaikka minulla ei tällä hetkellä omaan mökkiin mahdollisuuksia olisikaan, sain nauttia kauniista talvipäivästä kuin lahjana toisten mökillä. Serkullani oli selllainenkin unelma toteutunut kuin oma saari. Laulun mukaan vaarilla on saari, mutta niin hänelläkin. Saari tuli moottorikelkkareittiä pitkin kierrettyä ja mäkeäkin laskettua. Reissussa ei lapsia ollut, mutta ihan elämisen riemusta laskin muutaman kerran saaren kalliolta mäen alas järvelle. Koska voin! Minä en ole koskaan ollut pilkkimässä ja nytkin lopulta vaan päädyin katselemaan, mutta ei miehetkään kalaa saaneet. Hätää ei ollut, sillä isäntäväki oli valmistellut pääsiäisateriaksi muuta kuin kalasoppaa ;) 

Ruuan jälkeen koitti seuraava ulkosuomalaiselle eksoottinen osuus - saunominen rantasaunassa ja kellä enemmän kellä vähemmän täydellinen vilvoittelu hangessa. Mulla ei riittänyt rohkeus muuta kuin varpaiden viilentämiseen. Jos se perinteinen, rentouttava ja rauhoittava maisema mökkisaunasta on lipattava järvi ja vihreät koivut...niin kyllä tämä valkoinen hanki ja vihreät männytkin oli oikein toimiva.

Seuraavana päivänä vielä lisää serkkukyläilyä, kyllä nyt on MatkaMartta nauttinut suomiherkuista ja ihanasta suvusta enemmän ku pitkään aikaan. KIITOS!