kalabaliikkia

kalabaliikkia

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10. päivä - vielä kerran suomalaisuudesta


Kuvahaasteen 10. päivä Wrapping paper



Paristakin ulkosuomalaisblogista luin vasta Suomi 100- haasteesta. Viimemmäksi luin siitä Lempipaikkojani blogin Jonnan kirjoittamana ja alunperin se on Irlannista kirjoittavan Saran Housefive blogista. Nythän tässä on on jo itsenäisyyspäivä juhlittu, mutta kai tämä vuosi vielä loppuun asti on tätä Suomi 100-juhlavuotta ja minäkin vastaan kysymyksiin, vaikka nyt Suomessa olenkin.

Missä asut ja kuinka kauan olet asunut ulkomailla?

Turkissa noin 3,5 vuotta, juuri nyt Suomessa.

Kuinka usein käyt Suomessa? Milloin viimeksi ja onko seuraava kerta jo tiedossa?

Käyn Suomessa 1-2 kertaa vuodessa, viimeksi olin kesällä.

Mitä kaipaat Suomesta? 

Rakkaita ihmisiä eniten. Lisäksi metsää, johon uskaltaa mennä, karjalanpiirakoita ja viiliä - ainakin :)

Lempi-maisemasi Suomessa?


Luminen sekametsä, Etelä-Pohjanmaan peltolakeudet ja järvimaisema Lapissa.

Miten meinaat juhlia itsenäisyyspäivänä?

Jos olisin ollut Turkissa, oltaisiin varmasti ystäväperheen kanssa tehty yhdessä suomalaista ruokaa tms. Täällä Suomessa osallistuin äitini kanssa juhlajumalanpalvelukseen, katseltiin seppeleiden vientiä sankarihaudoille ja vielä osallistuttiin juhlaan. En ole ihan tuollainen "pönötysjuhlaihminen" mutta oli silti hieno juhlistaa Suomi sataa näin!

Mitä muotoilua sinulta löytyy ja onko jokin esine tai astia, minkä haluaisit kotiisi tuoda Suomesta?

Minulla on yksi muumimuki ja -kulho ja muumilusikka, käytännöllisen muotoilun puolelta ihan ehdottomia on myös Fiskarsin sakset, juustohöylä ja kuorimaveitsi. Aarikan Kiuru-mobilen olen saanut kummitädiltäni 30-vuotislahjaksi ja se lähti kanssani Turkkiin myös. Muuta ei tule mieleen ainakaan nyt. Erilaisia tekstiilejä kyllä löytyy sitten enemmänkin niin Lapuan kankureilta kuin Finlaysoniltakin.

Mikä on rakkain tavara, minkä olet tuonut Suomesta?

Hmm... Kyllä se on äitini tekemä paperinaruryijy, joka on näkynyt myös blogissa. Siskoni ostamat flanellilakanat ovat myös rakkaat etenkin kylmällä ja Marimekon Lumimarjat kesällä. Kuorimaveitsi juustohöylä ovat kuitenkin eniten käytössä.

äidin tekemä valoryijy ja Lapuan kankureiden ihana lammasviltti
ja ne flanellilakanat


Mitä Suomalaista ruokaa rakastat?

Marjoja, jälkiuunipaloja, oltermannia, aurajuustoa, VIILIÄ, äidin graavaamaa lohta, poronkäristystä ja muusia.

Entä mitä Suomalaista ruokaa inhoat?'

En tykkää mistään missä on verta ja maksa menee vain maksamakkarassa ja jossain jauheliha-jauhemaksapihveists, jos lihaa on enemmän kuin maksaa.

Minkälaista elämää viettäisit, jos asuisittekin edelleen Suomessa? Tai miten se ehkä poikkeaisi nykytilanteesta?

Olisin varmaankin sosiaalityöntekijänä jossainpäin Suomea.

Mitä pyydät aina lähettämään / tuomaan tuliaisiksi Suomesta?

Ruisleipää, hapankorppuja,  juustoa ja suomalaisia karkkeja ja tarpeen mukaan esim. liivatelehtiä, siirappia, fariinisokeria, kaardemummaa niin ja Elmex-hammastahnaa, tulee allergisia oireita lähes kaikista muista ja suomalaisissa maitohappobakteereissa on kuulemani mukaan enemmän niitä bakteereita kuin Turkista saatavissa.

Mitä arvostat nykyään eniten Suomessa, mitä et ehkä osannut arvostaa ennen?

Puhdasta ilmaa, en tajunnut enemmin että oikeasti jossain on niin likainen ilma että tuntuu.
Vapautta, olen hämmentynyt kun minulta on kysytty, mitä sosiaalisia medioita Suomessa on joskus suljettu? Facebook? Twitter? jne.
Metsä, johon saa mennä!!

Mikä Suomessa ärsyttää eniten?

Sellainen perushuomaavaisuuden puute, ei avata ovia vaikka toisella olisi raskaat kantamukset, ei auteta nostamaan laukkua vaikka junassa ylähyllylle. MUTTA ONNEKSI poikkeuksia on <3 Itse olen joissain tilanteissa toiminut tätä peruskaavaa vastaan ja yleensä on ollut ihan hyvä vastaanotto. Ehkä myös sellainen, että toisia ihmisiä ei huomioida samalla tavalla kuin Turkissa, mutta
Mikä taas Suomessa on ihanampaa, kuin missään muualla?

se myös on ihanaa että saa olla rauhassa :) Lumisessa metsässä kävely on ihanaa ja sauna!

Suomalaisinta minussa on...

rauhan kaipaaminen... Esimerkki, turkkilaiset haluaa piknikille sinne, missä aurinko paistaa ja missä on kaikki muutkin ja minä suomalaisena olen iloisempi tuulisena lauantai-aamuna puistossa, jossa on vaan ne keiden kanssa sinne menin. 

Olen hävennyt Suomea/suomalaisia

Pakolais- ja maahanmuuttokysymyksestä käytyjä somekeskusteluja seuratessani ja lentokoneessa kaatokännissä olevia kanssasuomalaisia väistellessä. 

Mitä nykyisen kotimaasi asukkaat tietävät Suomesta?

Todella vaihtelevasti. Monet tietävät tasa-arvoisesta koululaitoksesta ja demokratiasta ja kylmyydestä, jotkut myös Jari Litmasen ja puhtauden. On minulta kysytty kyllä myös, että onko se se pieni saari... se Fidji... ;)

Kerron aina Suomesta...

Lähinnä ehkä sitä, mitä kysytään. Usein puhe menee siihen, että Suomessa on yhtä paljon ihmisiä kuin Izmirissä, luonto on puhdasta ja metsää on kaikkialla. Kouluista puhutaan paljon myös.

Kuinka usein puhut Suomea?

Lähes päivittäin.

Mitä suomalaista perinnettä vaalit?

Suurimpia juhlapyhiä, joulua ja pääsiäistä vietän Turkissakin suomalaisittain. Ystäviä onnittelen ystävänpäivänä, vaikkei se Turkissa tapana ole :) Juhannus on ehkä haastavin juhla viettää muualla kuin Pohjolassa.

mielellään myös itsenäisyyspäivää juhlistin ulkomailla, kun tällaisia tuli postista

ja joulukuusi on oltava

joululautasliinat ja lahjaksi tulleita koristeita ja pöytäliina

Mitä terveisiä lähetät 100 vuotiaalle Suomelle?

Ihana vapaa ja rauhallinen Suomeni. Toivottavasti osaamme pitää huolta metsistäsi, soistasi ja järvistäsi, niin että tulevatkin sukupolvet voivat siellä marjastaa, sienestää, kalastaa ja vaan liikuskella. Toivoisin myös, että koulut pysyisivät tasa-arvoisina kaikille lapsille vanhempien lompakosta tai sitoutuneisuuden asteesta riippumatta. 

Olen kiitollinen kaikille niille sukupolville, jotka ovat nähneet vaivaa niin paljon sen eteen, että maamme on tullut itsenäiseksi ja sellaisena pysynyt. Kiitos.


9. päivä


Kuvahaasteen 9. päivä Something you read 



Tänään on oltu juurilla. Juuret on vahvasti täällä Pohjois-Pohjanmaalla, isän suku on juuriaan näihin havumetsiin ja kivisiin peltoihin istuttanut jo kauan. Itse olen muuttanut täältä pois jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Vaikka väliaikaisesti vain täällä olenkin, elelen silti tällaista kyläläisen elämää. Pitkästä aikaa myös voi tavata tätiä, setiä ja serkkuja vaikka useammankin kerran. Kuinka hauska onkaan tavatessa suunnitella seuraavaa tapaamista, eikä sanoa vaan jäähyväisiä.

Tänään meille tuli syömään tätini miehineen, setäni vaimoineen ja serkku. Leivinuuni on talvisessa ruuanlaitossa ihan helmi! Eilen vielä konsertin jälkeen tein pellillisen mustikka-valkosuklaamuffinsseja vanhalla luotto-ohjeellani, yöksi vielä kassleria tämän päivän vieraille.

12 isoa muffinssia

noin 12 isoa ja vajaa 20 pientä

3½ dl   vehnäjauhoja

2 dl      sokeria

2 tl       leivinjauhetta

2 tl      vaniljasokeria

100 g valkosuklaarouhetta

1 dl     kermaa/jugurttia/kermaviiliä

2        kananmunaa

75-100 g juoksevaa margariinia tai sulatettua tavallista margariinia,
tai vaikka öljyä
noin 1,5 dl mustikoita (myös pakastetut käy)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muut aineet hyvin sekoittaen.
Voit käyttää myös muuta rasvaa kuin pullomargariinia, sulata ja
jäähdytä tällöin rasva ensin. EI TARVI VATKATA, SEKOITTAA VAAN.

Laitan itse paperisen vuoat muffinssipellin koloihin, vuoat täytetään noin 2/3 verran. Paista muffinssit 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.




Yhteinen lounas oli pitkästä aikaa erityisen ihana. Päivän varsinainen agenda oli kuitenkin mennä yhdessä kotikylän nuorisoseuralle katsomaan teatteriesitystä. Yksi lehtijuttu näytelmästä löytyy täältä. Täällä on 1900-luvun alussa asunut kirjailija Impi Fatima Aronaho, josta näytelmä Impi - kultasilmä kertoo. Impi on syntynyt Ruovedellä vuonna 1880. Hän tuli vuonna 1914 tänne Alpuaan myymälänhoitajaksi. Tuohon aikaan on etelän kaupungeissa ja Pohjois-Pohjanmaan kylien välillä ollut suuri ero niin pukeutumisessa, harrastuksissa, mielenkiinnon kohteissa kuin puhetavassakin. Nuorisoseuralta Impi löysi häntä ymmärtävää seuraa ja mielekästä tekemistä. Sieltä hän löysi myös puolison Antti Aronahon, jonka kanssa meni naimisiin vuonna 1915. Heille syntyi kaksi lasta, tyttö ja poika. Armi-tyttö syntyi vammaisena, eikä oppinut koskaan esimerkiksi puhumaan ja hän kuoli viisivuotiaana. Aaro lähti vapaaehtoisena sotaan ja kuoli talvisodan viimeisinä päivinä. Impi itse kärsi reumatismista, eikä voinut osallistua talon töihin, kuten olisi ollut tarpeen. Hän alkoi kuitenkin kirjoittamaan ja hänen pakinoitaan tai "pikku lukuja", kuten hän itse niitä halusi kutsuttavan, julkaistiin muun muassa Kotiliedessä, Suomen Kuvalehdessä ja Perjantaissa. Kirjoituksista saaduilla palkkioilla hän maksoi heidän tilansa velat pois. Impin sairaudet pahenivat ja sanotaan ettei hän koskaan toipunut Aaron kuolemasta, hän kuolikin kotonaan Aronahon tilalla vuonna 1945.

Kirjoituksissa Impi käsitteli sairastamista, mutta myös monenlaisia maaseudun emäntien elämää koskettavia aiheita. Kotilieden päätoimittaja Alli Wiherheimo on vuonna 1945 kirjoittanut Impi Aronahosta näin: "Impi Aronaho tuottaa ilosilmäisen emännän huumoria, joka kelpaa sellaisenaan osviitaksi kaikille Suomen kansan kuvaajille."

Vaikka näytelmä kertoi Impin elämästä, siihen kietoutui myös tuttuja paikkoja ja tuttuja ihmisiä ja murre oli sitä minun omaa murrettani. Hauska oli tajuta kesken näytelmän, että esimerkin omaisesti mainittujen nimien listassa oli oma mummuni ja hänen veljensä ja siskonsa. Impi muisteli yhdessä kirjoituksessaan sitä kuinka mummuni lausui usein nuorisoseuran iltamissa runoja. Väliajalla juttelin yhden näytelmän tärkeän taustavaikuttajan kanssa ja hän kertoi, että kassakaapin kätköistä on löytynyt Impin työtodistuksia ja joitain muitakin alkuperäisiä tekstejä, joita näytelmässä luettiin.

täältäkin mummu löytyy




Impin kuolinvuode näytelmästä
Olen koko ikäni tiennyt, että kirjailija Impi Aronaho on asunut tässä samassa kylässä kuin minä ja hänen hautansa on ison männyn alla lähellä sukuni hautoja, joten siitä ohi on tullut mentyä monet kerrat. Nyt kuitenkin opin paljon lisää hänestä ja myös kotikylästä. Hetkisen jopa ajattelin, että elämän rankkuudesta huolimatta sillä aikakaudella olisi voinut myös elää. Luulen, että olisin ollut mummon, isosetien ja tätien ja Impin lailla myös nuorisoseuralainen :) Kaatanut kahvia, pessyt lattiaa ja ehkä lausunut runon, tuskin näytellyt sentään, vaikka isoisäni kuulemma niin teki. 

lauantai 9. joulukuuta 2017

8. päivä


Kuvahaasteen 8. päivä Ornaments


tämän parempaan en nyt pystynyt

Joko sinä olet alkanut koristelemaan kotiasi jouluksi? Minä aloitin <3 Meillä on ollut aina tapana lapsuudenkodissa laittaa ekat koristeet ja valot vasta ekana adventtina. Tätä noudatan myös omassa kodissa, tosin jotain ei-jouluvaloiksi luokittelemiani valoja olen laittanut jo aiemmin. Jouluvalot on pimeään vuodenaikaan kyllä lähes pakolliset. Niin ei se aamusta iltaan ja illasta aamuun jatkuva pimeys ja valoisimmillaankin hämäryys ole niin musertavat.




Viime yönä tuprutti lunta ja tuuli rämisteli ikkunoita ja seiniä niin, että meinasin jo siirtyä rauhallisempaan ja hiljasempaan alakertaan nukkumaan. Ei siinä vielä kaikki, näitä seutuja tärisytti Suomelle harvinainen 3.0 richterin maanjäristys. Tuntui ihan maanjäristykseltä, mutta ajattelin ettei Suomessa sellaista voisi olla, vaikka tiesinkin niitä joskus olevan. Ikkunat helisi ja lattia tärisi. Yllättävän paljon tärisytti siihen nähden kuinka pieni se oli.

Aamulla maa oli ihan valkoinen ja lunta satoi lisää. Testasin eilen kokoamaamme halkokärryä ja kahlasin hakemaan uunipuita. Yksi niistä pihatöistä, joita en muistannut kaivanneeni. Oikeastaan nyt kaikki pihatyöt on mun lemppareita, ulkona on vaan niin kiva olla. Tein lumitöitä, hain puita jne. Onneksi naapuri tuli traktorinsa kanssa raivaamaan reitin, että pääsi autolla kauppaan.

Lumisade loppui ja lähdin illalla kauan kaipaamaani joulukonserttiin ja ensimmäistä kertaa näin livenä Maksetut viulut ja tykkäsin todella paljon heidän iloisista ja reippaista sovituksista tutuista lauluista ja myös uusista biiseistä. Yksi iloista, joita voi kokea kun on Suomessa joulun alla ovat joulukonsertit.




Mitäs joulumusiikkia te kuuntelette jos kuuntelette? Minä valvoin tänäkin vuonna Istanbulissa aloittamani perinteen mukaan kahteentoista marraskuun viimeisenä päivänä, jotta sain kuunnella tämän vuoden version Hoosiannasta. Tuure Kilpeläinen kuuluu muutenkin suosikkeihin, niin kyllähän tämä ilahdutti. Kuunnella voi tästä. Hoosianna on ihanan perinteinen virsi, johon monella liittynee muistoja lapsuudesta asti, mutta kyllä tämä iloinen karnevaalitunnelmakin sopii hyvin lähestyvään jouluun - ilon juhlaan.

Minulla laulettavat ja kuunneltavat lempijoululaulut ovat aika erilaiset. Itse tykkään laulaa vanhoja kauniita perinteisiä joululauluja ja ne myös arvioisin kauneimmiksi joululauluiksi, jos pitäisi määritellä. On kyllä joitain uudempiakin, jotka ovat pikkuhiljaa kivunneet korkeammalle listallani. Kymmenen kärki suomenkielisistä voisi tänä iltana näyttää vaikkapa tältä - eivät ole muuten järjestyksessä kuin että Jouluyö juhlayö ja Oi jouluyö ovat kyllä todella todella kauniita!

Jouluyö juhlayö
Oi Jouluyö
Enkeli taivaan
En etsi valtaa loistoa
Maa on niin kaunis
Ilouutinen
Tulkoon joulu
Sylvian joululaulu
jaaa....mikähän vielä....
vaikkapa Heinillä härkien kaukalon
ja ruotsinkielisistä Himlen i min famn
ja uusista englanninkielisistä Mary Did You Know ja vielä valtavan hyvä versio
(Tonttukin on hyvä)

Mutta noita edellämainittuja tulee harvemmin kuunneltua. Spotifysta tulee valikoitua enemmän ulkomaalaisia ja reippaampia lauluja.
Tässä joulukuun alussa pitää kaivaa aina esille Ronan Keatingin joululevy. Muuten en ko. herraa kuuntele, mutta jonain vuonna tuo levy löytyi ja erityisesti Caledoniasta on tullut ihan suosikkini. Caledonia on latinankielinen nimi Skotlannille ja siinä haikaillaan Skotlantiin - olkoot niin, ihana se on ja kuuluu joulunaloitukseni alkuun :)

Tähän aiheeseen palaan varmasti vielä tällekin joulua :)


perjantai 8. joulukuuta 2017

7. päivä


Kuvahaasteen 7. päivä Bright - Kirkkaus/Loiste


kirkas kuin Suomen tulevaisuus <3




Oih, kaksi Suomi-haavettani toteutui itsenäisyyspäivän iltana. Hain metsästä pienen "adventtikuusen". Siitä haaveilin jo Turkissa ollessani. Että saisin kävellä hiljaiseen metsään, katsella kuusia. Antaa silmän vaeltaa siellä kauneudessa. Ison joulukuusen etsiminen on erilaista, silloin etsitään kaunotarta pirttiin, pitkää ja suoravartista, tuuheaa, jossa kauniin vihreät havut, joka olisi joka puolelta tasaisen nätti jne. Adventtikuuseeni taas pätevät erilaiset säännöt. Se saa olla enemmänkin suloinen ja hellyttävä kuin uljas ja komea. Mitäpä se, jos runko on väkkärällä, haitanneeko tuo jos elämä ison puun kyljessä on vähentänyt oksia toiselta laidalta - kellepä meistä ei tule vähän kolhuja elämän teillä. Hain illan hämärtyessä eilen ensimmäisen ja ehkä täytyy vielä toinenkin noutaa. Lippunauha on löytö Tallipihalta Tampereelta, jossa käymisestä kerroin kolmannessa luukussa. Nauhat olivat jo loppuneet, vain tämä koristeena ollut yksilö oli jäljellä, mutta sain ostaa sen kun kauniisti kysyin. Kun kerroin, että nämä ovat lähdössä mukaani ulkomaille, myyjä kertoi iloitsevansa siitä että viimeinen nauha pääsi sellaiseen kotiin :) Niin iloitsin minäkin!

Ajattelin tänään, että lähden ulos kuvaamaan huurteisia puita ja sauvakävelemään - oi, miten suomalaista ja hyvää mun niskoille. Noo, äiti pyysi auttamaan halkokärryn kokoamisessa, lupasin tietysti. Ajattelimme että vartin tai maksimissaan puolen tunnin juttu - osoittautui puolen päivän jutuksi. Samalla mietin, että voisin tulevaisuudessa työksi tai harrastukseksi tehdä parempia kuvia kokoamisohjeisiin. Laittaisin sinne eri mittaisille ja paksuisille ruuveille omat koodinsa ja kuvaan jonkun vaihtoehdon kokoamisjärjestykseksi. Mutta ei sitten joulumieli kadonnut tähänkään, varsinkaan kun lopulta onnistuttiin ja sauvakävelemäänkin ehdin :) Nyt pitäisi uunipuiden haku käydä kuin leikki ;)

 

 














keskiviikko 6. joulukuuta 2017

6. päivä

Onnea itsenäinen Suomi! Onnea kotimaani! Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille, Suomeen syntyneille, Suomen nyt kotimaaksi kokeville ja tietysti ulkosuomalaisille perheineen...kaikille!

Synnyinmaa. Kiitos Suomi, maa johon olen saanut syntyä. Kiitos isovanhemmille ja heidän vanhemmilleen, jotka ovat rakentaneet maata ja varjelleet sen itsenäisyyttä. Kaikki isovanhempani ovat syntyneet ennen itsenäisyyden aikaa ja eläneet myös sotavuodet. Paljon niistä ei ole puhuttu. Joitain tarinoita muistan. Kuinka rintamalle on kudottu sukkia ja tehty vaatteita. Kuinka on menty sukulaisiin turvallisempaan osaan Suomea. Kuinka mummo oli viimeisillään raskaana, kun hänen miehensä kuoli sotasairaalassa ja kuinka nuorelle leskelle ja hänen lapsilleen tehtiin talo nk. asevelitalo. Sodasta selvittiin itsenäisenä ja maata rakennettiin.

Ennen ulkomaille muuttoa itsenäisyyspäivä oli merkittävä juhla ja ei se koskaan ohi mennyt. Ulkomailla asuessani olen oppinut arvostamaan vielä enemmän esimerkiksi vapautta, tasa-arvoa ja kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia niin ja rauhaa. Tänä vuonna Suomessa ollessa pääsin mukaan Suomi100 valmisteluihin osallistumalla seppeletalkoisiin. Täälläkin tehtiin jokaiselle seurakunnan alueen sankarihautoihin haudatuille sankarivainajille seppele, jonka sisään sitten tänään itsenäisyyspäivänä oli laitettu kynttilä. 





Turkki on toinen kotimaani ja siellä on hyvä olla. Siellä on tämänhetkinen koti. Kotimaani on kuitenkin Suomi ja olen suomalainen. Olen sellainen suomalainen, joka saattaa olla muiden mielestä oudon hiljainen, hitaasti lämpiävä ja rauhaa kaipaava. Tällainen on hyvä olla. Ei ole ainakaan enää tarve muuttua supersosiaaliseksi, small talkin mestariksi, ei ainakaan sen vuoksi että se olisi se oikea tapa vaikkapa Suomen ulkopuolella pärjäämiseksi. Kyllä ei ole niin. Saa olla tällainen oma itsensä ja silti tai juuri  sen takia pärjää kyllä missä vaan ja myös saa uusia ystäviä. Kun tietää kuka on ja mistä tulee, voi paremmin myös hyväksyä toiset sellaisina kuin he ovat ja mistä tulevat.

Mietin, mitä ihanasta Suomestani kirjoittaisin. Tässä lyhykäisesti Suomi-aakkoseni. Mitä te lisäisitte?


S




sinivalkoinen



Sisu. Sauna. Salmiakki. Sibelius. Synnyinmaa. Sodat. Sydän. Suloinen. Sankarit. Suklaa. Surumielinen. Sadunomainen.

U

Ulkoilma. Uuniruuat. Unohtumaton. Upea. Uimataito. Unelmat. 

O

Omalaatuinen. Omintakeinen. Oivariini. Oma kieli. 

M

Metsät. Mustikka. Mansikka. Mummot. Mielipiteen vapaus. Maisemat. Muumit. Me-henki. Maito. Mun oma. 

I

Isieni maa. Ihana. Ihanteellinen. Inisijät. Ilmainen koulutus. Itsepäinen. Itsenäinen. Ihmeellinen.


















5. päivä

Kuvahaasteen 5. päivä Today`s Temperature - Lämpötila tänään


tästä se nyt ei sit kuitenkaan näy, mutta -kuuden asteen paikkeilla
Tänään olen kiitollinen aurinkoisesta säästä, pikkupakkasesta, lähestyvästä Suomineidon synttärijuhlista ja siitäkin että olen saanut syntyä juuri tähän perheeseen ja sukuun. Tänään viettelin perinteisesti synttäreitäni tässä juuri ennen Suomea. Ihan hyvä paikka juhlia, vaikka pienenä olisinkin toivonut että minullekin liputettaisiin ;)

Valokuvahaasteen vuoksi piti ulkoiluttaa kameraa, niin innostuin myös kuvaamaan ihanaa synttärilahjaani. Äidiltä saatu kaunis laukku on jo päässyt tosi toimiin, kun edellisestä oli aika totisesti jättänyt. Mielellään en heitä mitään pois, mutta silloin kyllä täytyy kun laukkuparasta sai etsiä ehjää paikkaa ;) Tämä huivi on todella kauniin värinen ja mielestäni ansaitsi tulla kuvatuksi hangella. Joskus lahja todella osuu kohdilleen ja tässä taas sellainen, kiitos vaan! 








Suomessa asuessani joulunaluspuuhiin kuului aina havukranssit, havupallot jne. Nyt syntyi äidin oveen tällainen kuusista ja puolukoista. Äidin kätköistä löytyi myös kello laitettavaksi kranssiin. Nyt se kilahtelee kotoisasti, kun ovea avaa ja sulkee. Tällaisesta valmistautumiseesta jouluun kyllä tykkään.







Samoin tykkään muistaa rakkaita, tässä yksi paketti lähdössä matkaan. Ihan itsenäisyyspäiväksi eivät sukat ja lapaset ennätä, mutta voihan niitä vielä käyttää silti. Tykkään siitä, kun voi ajatuksen kanssa miettiä, mikä voisi ilahduttaa lahjan saajaa. Nyt on erityisen hauska laittaa pakettia ulkosuomalaisille ystäville, kun voi täältä itse olla antamassa heille jotain sellaista suomalaista, jota itse siellä aina kaipasi. 



Postista olen kirjoittanut monesti Turkin kontekstista, omat haasteensa sitä on täälläkin. Niiden postittaminen meni ilman kommervenkkeja, mutta minulle saapuneen paketin hakeminen oli haaste, sillä piti osata kirjoittaa oma allekirjoitus jollain oudolla kynällä outoon elektroniseen tauluun - tsemppiä vaan ulkosuomalaiset ystäväni, jos ja kun tähän Suomessa joudutte ;)

Alkaneen adventin kunniaksi on kodin valokoristelu aloitettu ulkoa tänään ensimmäisillä valoilla. Ymmärrän kyllä, miksi ne on Suomessa niin suosittuja, eihän tätä pimeyttä muuten kestä. Jouluvalot ulkona ja sisällä ovat minulle se asia, jotka tekevät joulukuusta siedettävämmän kuin marraskuusta, vaikka on vain pimeämpää ja pimeämpää - niin ja sininen hetki.







tiistai 5. joulukuuta 2017

Joulukuun alkua yy kaa koo ja nee


Aina ei mene niinku aattelis, kovasti teki mieli tehdä vähän niinku adventtikalenteri tänne, mutta alkukuun olin reissussa ilman konetta, mutta jos jossain voi soveltaa vähän sääntöjä, niin MatkaMarttalassa ;)

Ensimmäinen joulukuu Suomessa sitten vuoden 2013, jolloin blogielämää ei vielä ollut. Tuolloin ei myöskään ollut kokemusta vielä muusta kuin erinäköisistä perhe- ja sukujouluista Suomesta. Jouluista, jolloin odotettiin lunta ja sitä valmisteltiin vuodesta riippuen hopussa tai rauhassa. Oli tottumus siihen, että marketeista löytyvät niin Fazerin kuin Pandankin rasiat, jouluvaloja vuosi vuodelta enemmän jne. Nyt sitten osin muuttuneena naisena nautin ja koitan nauttia tästä kaikesta uudelleen. Luonto ja sen antimet innostavat tekemään kransseja ja havupalloja ja kohta saan toteuttaa haaveeni hakea taas tuosta lähimetsästä pikkukuuset adventin kunniaksi odottamaan ja valmistamaan tietä isolle kuuselle ja oikealle joululle.

Joulukuun innoittamana lähdin Instagramin puolella mukaan valokuvahaasteeseen, jota voi sieltä MatkaMartan omalta tililtä seurailla. Laittelen niitä kuvia tännekin iloksenne ja ilokseni ja toki myös muuta lisäksi ;)

Kuvahaaste 1. päivä Your view today - Maisemasi tänään.


Pääsin ilokseni kurkkimaan Tampereella Stockmannin jouluikkunaa ensimmäisen luukun kunniaksi. Vaikka joskus on tullut parjattua sitä, että lokakuusta asti kaikki kaupat on täynnä joulua kaikille aisteille...ja ehkä parjaan joskus edelleen, niin kyllä näin joulukuussa jo saa näkyä ja olihan tuo soma kuin mikä.


Kuvahaaste 2. päivä Favourite Holiday Movie - lempi jouluelokuvasi



Tässä oli jo haastetta, ei jouluelokuvat näyttele elämässäni sellaista roolia kuin ehkä vaikkapa ison meren tuolla puolen. Muutaman osaan nimetä, mutta en lempparia. Myönnetään kuva hieman lavastetuksi. Tällainen löytyi Tampereen kyläpaikkani emännnän kaapista ja myös joulusuklaa, jota ei pizzan jälkeen jaksettu edes avata ;) Villasukat on sentään omat ja on leffakin nähty. Mauri Kunnas muuten kyllä tuttu ja erityisesti Koiramäki-sarja lapsuudesta asti rakas!

Muuten joulukuun toisen päivän juttu oli ihanan kummitytön, tämän pikkuveljen ja perheen luona kyläily. Ihana visiitti lapsiperheen arkeen, syötiin lounasta ja ulkoiltiin ja luettiin kirjaa majassa kerrossängyn alasängyssä Hello Kitty-peiton ja sydänpeiton ollessa seininä. Suuri hitti oli kummitädin puhelimen snapchat, jolla voi omasta kuvasta saada Hello Kittyn, vaikka suurin suosikki ehkä oli se "pelottava kuva", eli toiminto jolla kasvot muuttuivat himppasen oudon näköisiksi. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa taas pieni muru, joka on aina yhtä iloinen tapaamisesta, varmisteli että vilkutetaan vielä pihalta ja huuteli sieltä että olet ihana <3 Niin sinäkin kummin kulta, seuraavaan kertaan!!

Illan iloksi vielä pizza, näköjään rucola pizzan päälle on kotiutunut ajatuksena myös Suomeen - tykkään.


Kuvahaaste 3. päivä Red - punainen.

Lähtöpäivä Tampereelta kohti Suomen kotia pohjoiseen. Juna lähti onneksi vasta iltapäivällä ja piipahdettiin Tallipihan joulussa, oi, mikä alue. Suosittelen kyllä Tampereella kävijöille nyt joulunaikaan ja aina! Ainoa isompi harmitus oli se, että kamera ei ollut mukana. Puhelinräpsyihin on nyt tyytyminen.


kahvilaan asti ei ehditty














Vaikkei lumesta ollut tietoakaan, oli alue ihanan tunnelmallinen, enemmänkin olisi voinut kiertää, mutta junat ei odota :) Täältä löytyy aukioloajat ja muuta tietoa ihanasta tallipihasta. Reissun ajan kotona oli minua odottanut joulukalenteri, koskaan ei ole näin hienoa tavarakalenteria minulla ollut, kiitos ystäväni, joka halusi ilahduttaa näin. Glitterkynsiviilalla varmaan saa kynnet niin joulukuntoon ku voi. 





ensimmäinen adventti

Kuvahaaste 4. päivä Joyous - iloinen / riemuisa


Joulukaktus on aina yhtä ihmeellinen kukka. Kukkii pimeimpään aikaan ja monesti ihan valtoimenaan, niistä huomaa myös valon merkityksen. Kukkia on aina enemmän sillä puolella mihin osuu joko aurinko tai keinovalo. Tähän kaunokaiseen osuu myös vähän ulkona näyttäytyneestä  harvinaisesta valoilmiöstä, auringosta!

iloa myös talventörröttäjille

selfie puojin päästä järkkärillä