kalabaliikkia

kalabaliikkia

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Tuliaisiksi ulkosuomalaiselle.

Tämä iankaikkisuuskysymys nousi mieleeni, kun näin Iltasanomien sivuilla jonkun kyselyn tulokset aiheesta. Kuvina tälläerää lumista Istanbulia <3

TOP 10:
1. Ruisleipää (15%)
2. Pienyrittäjän designtuote (12%)
3. Salmiakkia (10%)
4. Suklaata (9%)
5. Kalevala-koru (8%)
6. Fiskarsin tuote (6%)
7. Iittalan tuote (5%)
8. Marimekon tuote (5%)
9. Muumi-tuote (5%)
10. Musiikkia (4%)

kukkia ja yllättävää lunta


liikenneympyrän palmu myräkän uhrina











Muistan saaneeni noista ainakin ruisleipää, salmiakkia, suklaata, marimekon tuotteita (lautasliinoja), muumituotteen (lusikan) ja musiikkia. Lasketaanko Finlayson, Pentik ja Lapuan kankurit pienyrittäjiksi? Ruisleipä, erityisesti jälkiuunileipä on kyllä suuri suosikkini. Tavallista ruisleipää voi vielä tehdäkin täällä, mutta jälkiuunileipä on jo liian suuri haaste. Oltermanni, sinappi ja oivariini on ihania saada myös. Toki marjat olisivat huippuihania, mutta tuo matka on vähän haastava. Salmiakin ja suklaan lisäksi arvostan myös irtokarkkeja ja ihmettelen miksi niitä ei täältä mistään saa niinkuin Suomesta. Jos pitäisi vaan yksi herkku pyytää, ehkä se olisikin irttaripussi, jossa olisi myös mustia karkkeja :)

Marimekon, Pentikin, Finlaysonin jne. lautasliinat, astiapyyhkeet jne. on aina kyllä kivoja lahjoja. Enpä ole itse yhtään lautasliinaa tainnut ostaa ja kaapissa on koko ajan varastoa sopivasti. Fiskarsin juustohöylä jo on ja seuraavalla reissulla pitää tuoda oma kuorimaveitsi - sori vaan länsinaapurit (Suomen) mutta tässä asiassa ikea ei kyllä yllä edelle eikä edes tasoihin.



Yksi osa tuliaisia ovat juuri ne asiat, joita vaan ei saa asuinmaasta, kuten liivatelehdet, hapankorput, siirappi ja raesokeri tai elmexin hammastahna tai xylitol-pastillit ja johon luetteloon kai salmiakki ja ruisleipäkin kuuluu. Näitä joskus kyllä ihan pyydänkin tuliaisiksi, kun joku on tulossa.

Mutta kyllähän tuliaiset ilahduttaa aina, vaikka jonkun sortin lautasliinoja, suklaata tai kynttiläkippoja täältäkin saa ja onhan siinä oma hohtonsa, kun tuliainen on jotenkin suomalainen, vaikka mä oon kyllä aika helppo - ainakin omasta mielestäni.

Aluksi en tykännyt toivoa että mitä haluaisin, jotenkin en ollut tottunut, mutta nyt kyllä uskallan vastata ja läheisimmille ihmisille ihan ilmaistakin, että joululehti tai jouluinen maustekahvi olisivat ihania.

Toinen kysymys on sitten se, mitä täältä viedään tuliaisiksi Suomeen. Lokumia, baklavaa ja muutama huivi. Mutta pian tuntuu että ainakin äiti, sisko ja muutama ystävä, täti ja serkku on saaneet ne perustuotteet jo. Voiko sitten vaan lähteä alusta liikkeelle ja vaihtaa väriä ja makua :) Eiku oikeesti. Jos lahjojen ja tuliaisten osto on Suomessa hankalaa, niin se hankaloituu kyllä täällä, kun välillä niitä pitää koittaa postittaa ja välillä tunkea laukkuun, johon ei mitenkään enää mitään mene.

Tänään on ollut semmoinen keli, että tuliaisiksi toivoisin vedenkestäviä, EI liukaspohjaisia hieman varrellisia kenkiä. Istanbuliin tuli ensilumi, mikä on hyvä ja kiva asia, mutta se on myös liukastuttava asia. Maantie ja oikea jalkakäytävä vielä menee, mutta marmori tai joku marmorintapainen juttu on kyllä melko hasardi.



Mitkäs on teidän lempparituliaisia ja onko hyviä vinkkejä lahjoihin ja tuliaisiin, joita itse viette Suomeen?

maanantai 28. joulukuuta 2015

Ulkosuomalaisen jouluruokia


Jotainhan sitä piti keksiä jouluruuiksi täällä etelässäkin, vaikka vieraani sanoivatkin että heille kävisi pelkästään turkkilaiset ruuat - kyllä ei kävisi minulle :)

Kinkku piti tulla, mutta sen tarina tuli käsiteltyä jo edellisessä postissa, kinkku jäi välille. Juuri hetki sitten saapuneen tiedon mukaan siskoni laukku on löytynyt Kööpenhaminan kentältä, jonne se oli jäänyt, koska siinä ei ollut ollut viivakoodia, se oli tippunut tms. Just joo. Kinkku siis jouduttiin hylkäämään ja keksimään muu suunnitelma. Vaihtoehtoa a) kalkkuna hylättiin, koska olisi liian iso ja koska ei ikinä mahtuisi uuniin niinpä vaihtoehto b) katkera kana :) Kokonaan ilman kinkkua ei tarvinnut olla, sillä ihana ystäväperhe antoi joululahjaksi muutaman siivun omastaan. Kiitos vielä kaverit, olette aika jaloja :)

Täältä löytyi ohje luomukananpoikapaistiin, luomusta en tiedä, eikä kaikkia yrttejäkään löytynyt, mutta noista sovellettiin ja juureksiksi vaihdettiin peruna ja punajuurilohkot. Suosittelen, vaikka lauantain tai sunnuntain ruuaksi, kokonainen kana pysyy mehevänä ja sitruunat toi makuun ihanan lisän!

Lanttusoseen äiti raahasi Suomesta ja porkkanat hain lähikaupasta. Meillä on perinteisesti aina ollut riisitön perunalaatikko ja teimme ne melkein samoilla ohjeilla. Lisäksi haastetta aiheuttaa vehnättömyyteni, joten korppujauhot ei käy.

Lanttulaatikko (gluteeniton)
1 kg valmista lanttusosetta
4 dl kermaa (täältä mitään ruokakermoja saa, se toki kävisi hyvin myös)
2 munaa
1 dl siirappia (täältä ei saa sitäkään, heitin vähän fariinisokeri-vesiseosta sekaan)
3/4 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria

Jos sose on jäistä, sulata :) Sekoita ainekset keskenään ja kaada yhteen suureen tai kahteen normaaliin vuokaan. Laita päälle voinokareita ja itse laitoin myös vähän siirappia (siis fariinisokeri-vesiseosta) siihen päälle.
Paista uunin ala-/keskiosassa 175 asteessa noin 1t 40 min.

Porkkanalaatikko tehtiin aikalailla samalla kaavalla. Keitin 2 kg porkkanoita, soseutin sauvasekoittimella soseeksi, mausteeksi valkopippurin sijaan laitoin muskottipähkinää, sitten munat ja kerma ja päälle voita ja  uuniin myös tämä kaveri.

Joululimppu suunnilleen tällä viimevuotisella ohjeella

Pipareita sitten myös. Minähän olen vannonut aina Helvi Marian ihanan rapeiden ja muutenkin parhaiden pipareiden nimiin, ne ovat vieläpä munattomia joten täällä salmonella-alttiimmissa maissakin voi taikinaa maistaa. Nyt piti sitten kehittäää gluteenittomat piparkakut, Suomesta sain tattarijauhoja ja niistä tällä ohjeella sitten

125 g voita tai margariinia
1 1/4 dl sokeria
3/4 dl siirappia
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 1/2 tl pomeranssinkuorta
1/2 tl inkivääriä
1/4 tl neilikkaa
1/2 tl suolaa
1 kpl muna
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 1/2 dl tattarijauhoja
1 tl soodaa

Ohjeet:
Kiehauta kattilassa margariini, sokeri, siirappi ja mausteet. (toki voit käyttää myös  valmista piparkakkumausteseosta)  Anna jäähtyä. Lisää muna sekä keskenään sekoitetut jauho, tattarijauho ja sooda. Anna kovettua mieluiten yön yli viileässä. Paista noin 200 asteessa 7 minuuttia. Rakastamiani rapeita pipareita tästä ei tullut, mutta hyviä silti!!

Meillä on aina perinteisesti tehty myös haudutettua punakaalta, jota suosittelen kinkun tai muunkin lihan kaveriksi. Ohjeita on monenlaisia netissä. Me on tehty aina näin äidin ohjeella:
1 pienehkö punakaali
1-2 sipulia
vähän voita
suolaa tarpeen ja maun mukaan
tarpeen mukaan  hapanta mehua, suomessa punaherukka esim. täällä kirsikka/granaattiomena.
Punakaali raastetaan/pilkotaan pieneksi, samoin sipuli. Vähän voita kattilaan ja rehut sinne ja mehua perään. Siitä sitten hauduttelemaan ainakin noin tunti, mehua välillä aina lisäten.

Tällainen ulkosuomalaisen ruokapostaus tästä nyt tuli. Aattona oltiin pääosin kotona, syötiin puurot ja sopat ja käytiin siskoni kanssa ulkoiluttamaasa kameroita kävelyllä ja hakemassa glögimausteita (kuivattua kardemummaa, kanelitankoja ja inkivääriä, neilikoita oli kotona). Illaksi mentiin kirkkoon, kuten lapsuudesta asti on aattohartaudessa Suomessakin käyty. Täällä se on vasta klo 20 ja messun jälkeen oli tarjolla vielä pientä syötävää, hassuja värikkäitä pipareita muun muassa ja glögiä. 

joulurauhan julistus netistä

yksi lähimoskeijoista jouluaattoaamuna
Istiklal-kadulla on suuri katolinen kirkko, jonka pihalla on aina seimi. Kävin sitä katsomassa aattona ja sanattomaksi veti. Tänä vuonna seimiasetelman kaikki tavarat niiden nukkejen lisäksi olivat Turkin alueella hukkuneille pakolaisille kuuluneita
.
Sieltä suuntasimme joulukirkkoon, josta seuraavat kuvat.




Joulupäivänä perinteinen yökkäripäivä ja se kananpaisto ja ruoka. Lapsena tuolloin tuli aina leikittyä leluilla ja luettua kirjaa. Nyt avasimme lahjat vasta 25.12. illalla, joten uudet kirjat ei olleet vielä saatavilla, mutta olin varautunut turkinkielisellä ihanalla sisustuslehdellä! Illalla avattiin paketit, ehken lähde niitä tässä kuvaamaan ja erittelemään, mutta noin niinkuin esim. yöpaidan, seinäkalenterin, joululehden, itsetehtyä saippuaa, joulukahvia, cd-levyn, kirjoja, joululautasliinoja ja silikonisen patakintaan sain. Kiitos kaikille! 



Tapaninpäivänähän täytyy päästä Tapsan ajelulle, me otettiin tällä erää hevosen sijaan alle linja-auto, kun tutustuttiin hop on hop off-bussilla Istanbulin nähtävyyksiin. Vähän meinasi katolla tulla viileä, mutta pärjättiin. Sekin kuuluu niihin sellaisiin nähtävyyksiin, jotka on hyviä, jos liikuntakyky on rajoittunut, jos vaan bussiin pääsee kipuamaan. Reittejä on kaksi: kultaisen sarven kiertävä tunnin mittainen, sekä Aasiaankin ulottuva 2h mittainen, me valitsimme sen lyhyemmän. Samalla lipulla olisi tosin seuraavana päivänä saanut käydä sen pitkän vielä, mutta emme siihen enää ehtineet.


ruuhkaa

moskeija

perinteisten kalaleipien tekijä keikkuvassa veneessä

lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulua, yllätyksiä ja perinteitä osa 1

Äiti ja sisko tulivat maanantaina, mutta siskon laukku ei ole vieläkään täällä kanssamme. Bye bye jouluherkut, vaatteensa, lahjat jne.jne. On soiteltu ja laiteltu mailia kentälle ja turkkilaiset ystävätkin ovat autelleet, mutta pysyy poissa laukku.
Tiistai oli jo melko yllätyksellinen ja "burasi Türkiye" (tämä on Turkki) tyyppinen päivä. Maanantai-iltana tuli mulle tekstari, että maassaololupani saapuu. YLlätys oli suuri, sillä en uskonut että se todella kaiken tämän säädön jälkeen tulisi. Tiistai-aamuna sitten soitettiin maahanmuuttovirastosta, että pitäisi mennä näyttämään vakuutuskorttiani sinne. Siitä sitten soittelemaan vakuutusyhtiöön virallista paperia varten jne.jne.jne. Ennen kuin se asia ratkesi, olikin postimies ovella ikametini kanssa. Tänään soittivat uudestaan maahanmuuttovirastosta ja ihmetteli, miksi en mennyt käymään. Sanoin, että ikamethan tuli jo. Hän oli siitä nyt yhtä ihmeissään, mitä minä olin ollut tiistaina, mutta päädyttiin siihen ettei nyt tarvitse mennä näyttämään todistusta kun kerran kortti on jo tullut :) Ei tiennyt nyt herrahenkilö kai sitä että joku oli jo ehtinyt antaa määräyksen lähettää kortti kotiin :) Parempi näin.

samettiruusut availee nuppujaan

Hagia Sofian ikkunaluukusta
Kisu Hagia Sofiasta




uusi kebabtuttavuus
Siinä samana tiistaina paikalle tuli kylläkin sovitusti vuokraemäntä vävyineen ja lapsenlapsineen hieromaan vuokrankorotusta. Laki antaisi kyllä osviittaa siihen, paljonko on korotuksen maksimi, mutta laki ei juurikaan tätä rouvaa kiinnosta. Päästiin neuvottelujen jälkeen kuitenkin yhteisymmärrykseen hinnasta. Siinä sivussa leikittiin pienen tyttärentyttären kanssa, juotiin teetä, ihmeteltiin torttuja, jotka olin leiponut jne.jne.

Kauppaan lähtiessäni kävelin rappukäytävässä ja naapurin rouvista eräs tuli lautaspino käsissään vastaan ja ojensi yhden lautasen minulle. Lautasella oli kaksi vaaleanharmaanruskeaa mölttiä, näytti esim. piparitaikinalta tms. ilmeisesti jotain herkkua. Kiitin, otin lautasen, menin kotiin ja tyhjensin sen ja täytin tortuilla. Etevästi jo muistin tyhjän lautasen säännön ja noudatin :) Täällä siis lautasta ei palauteta yleensä tyhjänä, vaan täytetään jollain näppärällä, kun palautetaan. Aattona itse vein toiseen naapuriin pari torttua ja sain takaisin lautasella mandariineja ja omppuja :) Ihana lahja!

Tiistaina lähdimme vielä ihailemaan perinteisen tavan mukaan Camlican kukkulaa ja etenkin maisemaa sieltä. Ravintolassa en ollut siellä aiemmin syönyt, ihanat kaakelit ja muutenkin kaunista ja hyvä ruoka. Ensimmäinen baklava-annos siskolle tarjottu :)

Keskiviikkona oli turistipäivä. Hagia Sofiaan mentiin. Äitini ei kovin hyvin pysty kävelemään, portaat ja pitkät matkat erityisen haastavia. Tiedoksi, jos on muita jotka miettii Ibulin nähtävyyksiä tuolta kannalta, Hagia Sofian yläparvelle ei ole rappuja, vaan luiska joka ainakin äidilleni on portaita helpompi, olen nähnyt myös pyörätuolia sinne työnnettävän. Istumista varten tuoleja on vähän nihkeästi koko museossa, ylhäältä löytyi yksi rivi ja alhaalla pyöri "Hagia Sofia-elokuva" jota pystyi istuen katsomaan. Ylhäältä näkymät on kuitenkin vertaansa vailla ja suuruudenkin hahmottaa jotenkin paremmin. Takaisin tullaan toista luiskaa pitkin, alastuloluiska on tasaisempi ja kaidekin löytyy. Kolmen naisen voimin teimme illan suussa vielä hyökkäyksen paikalliseen vaateliikkeeseen ja ostettiin noin 15-20 minuutissa siskolleni kadonneiden vaatteiden tilalle peruspuvusto :)

Kotiin tultua iski jouluinnostus, resepti seuraavaan postiin kuten muutakin joulunviettoa. Vaikka ollaan jo Tapanissa niin hyvää joulua kaikille!

















keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulustressi - mistä tiesit mun osoitteen?

Suomessa minä olin se, joka halusi aina että on rosolli ja vaaleanpunainen kastike siihen päälle, lanttulaatikko ja porkkanalaatikko ja perunalaatikko imellettynä, vaikka sitten vaatisi kolme yritystä, että siitä tulisi syötävää (saatiinpa porkkanarieskaa koko tammikuu). Punakaalta haudutettuna, sienisalaatti ja niin tietysti tuo hernetuuvinki. On ihan normaalia, jos et tiedä mitä se on. Ei monikaan tiedä, mutta kun kuulen sanankin niin nenääni leijuu sen makeanimelä tuoksu, tiedän mihin kippoon sen niin mummu kuin äitikin aina teki ja tiedän että sitä riittää ihan pieni lusikallinen - on se sen verran tuhtia tavaraa. Hyasintit, amaryllis, jouluruusu ja sitten se valkoinen joulu.

jouluisia rocky roadeja




Lauantaina radiota kuuntelin ja siellä varoiteltiin menemästä kauppaan ainakaan tänään lauantaina - olisi kuulemma vaarana jäädä viimehetken lahjojen perässä säntäävien ja kakkuaineita etsivien ihmismassojen jalkoihin. Lehdissä Martat jakavat vinkkejään, väsyneitä äiti-ihmisiä kehotetaan lepoon ja toisaalta kerrataan itse tehtyjen laatikoiden ohjeet. Blogitkin pursuavat lahjavinkkejä kaikenlaisille ja kaiken ikäisille.

Sallikaa kommentoida täältä jouluhössötyksen ulkopuolelta, että ottakaa nyt rakkaat siellä Suomessa ihan rauhallisesti. Joulu tulee kyllä - mutta voisiko olla hauskempaa jos jaksaisit olla sen kylään tulleen joulun ja niiden perheenjäsenten ja sukulaistenkin kanssa, jos et olisi valvonut ja säntäillyt edeltävää viikkoa ihan vuorokauden ympäri.

Näin siis ajattelin vielä lauantaina ja nyt koitan ajatella kyllä edelleen.

nyt palaa jo kaikki neljä


kesken kuvauksia laskeutui tähtönen alas ikkunaltaan valaisten seeprasohvan :)

Sunnuntaina päädyin siis paikkaan, jossa ilmeisesti asuu joulustressi ja sieltä sitä voi itselleenkin ammentaa. Menin kauppakeskukseen. Ihan viattomasti vaan katsomaan jos löytyisi jotain jännää, kun kerran siinä lähistöllä olin. Joulu-sanaa ei juuri toki näkynyt mutta uutta vuottahan juhlitaan täällä erehdyttävästi joulun tapaan. On joulupukkeja, valoja, kynttiläkippoja, hienoja kattauksia, lahjoja, jouluk..eiku uuden vuoden kuusia ja niin edelleen. Siellä kuumassa kauppakeskuksessa liian kuumassa takissa jonkun lyömäsoitinryhmän laittaessa parastaan kiersin kaupasta kauppaan ja tavoitin sen epätoivotun joulustressin. Siellä jossain alelappujen, muovikuusten ja joulupukkikynttiläpinojen välissä se vaani minua ja yllättäen sitten hyökkäsi.

Se alkoi kyselemään, onko lahjoja ostettu tarpeeksi, miten ne joulukukat, pitäisikö hyasintteja jaksaa etsiä vielä, tarvisiko liinaa tai tarjoitinta tai uudet jouluiset lakanat itselle tai lahjaksi. Luulin pakenevani sitä onnistuneesti ruokakauppaan, mutta kun se meinasi iskeä kimppuuni sielläkin, päätin selättää mokoman stressipeikon. Ostin tarpeellista ruokaa, vesipullon ja pakenin kauppakeskuksesta Istanbulin viilenevään jopa kylmenevään iltaan ja marssin kotiin. Äkkiä joululaulut soimaan ja jouluvalot päälle ja villasukat jalkaan. Parasta vastaiskua mokomalle stressille.

Koneeni ja minä ja valokuvat emme olleet yhteistyössä ja olen vasta nyt keskiviikkona saamassa tätä julkaisukuntoon. Siskoni ja äitini saapuivat maanantaina ja eilinen on jo kokonaan oman tarinansa arvoinen. Tässä tällainen välitilitys ennen seesteisiä (niinkö?) joulupostauksia.

Summa summarum. Luulin, että täällä olisin kokonaan joulustressi-nimisen asian ulottumattomissa, mutta tajusin että sillä on maailmanlaajuiset verkostot kauppakeskuksissa, mutta tajusin myös että se kammoaa joulumusiikkia, kynttilänvaloa, jouluvaloja ja rauhallisia koti-iltoja. Niillä siis sitä säikyttelemään :)

perjantai 18. joulukuuta 2015

Kauneimmat joululaulut

Kauneimmat joululaulut oli adventinajan perinne jo lapsena. Mentiin kirkkoon laulamaan joululauluja. Muistan, että kirkko oli tupaten täynnä. Tilaisuutta juontanut kirkkoherra kehotti että jokaisessa rivissä pitäisi olla ainakin seitsemän ihmistä ja käytäville nostettiin jakkaroita. Oli hienoa, kun osasi itse lukea vieraampienkin joululaulujen sanat vihkosta ja kun joitain osasi jo silloin ulkoa.

joulukuusi kirkolta




Opiskeluajoilta muistan myös, että kokoonnuimme kavereiden kanssa glögille jne. yhteen ja siitä sitten yhdessä lähdettiin laulamaan. Yhtenä vuonna silloin jo lähemmäs 90-vuotias mummini lähti meidän kanssa laulamaan, kun ei halunnut lähteä päivällä eläkeläisten kauneimpiin joululauluihin vaan illalla muiden mukana.

Joillain paikkakunnilla kauneimmat on aina lähellä Lucian päivää ja tilaisuus alkaakin Lucia-kulkueella. Kauneimpia joululauluja lauletaan myös joissain kaupungeissa ympäri maailmaa ulkosuomalaisten iloksi ja näiden toimesta. Tänä vuonna täällä Istanbulissa oli kauneimmat joululaulut 13.12. ja alkoi myös lasten Lucia-kulkueella. Valot sammutettiin ja suloinen Lucia, muut neidot ja tähtipojat tulivat kynttilät (led :) )käsissään kirkon etuosaan ja lauloivat pari laulua. Pienin tähtipoika muutaman vuoden vanha ja vanhin niin pitkä, että hattu meinasi osua katosta roikkuviin kynttelikköihin.

seimiasetelma
kolme kynttilää
Listoilla oli vanhat tutut: En etsi valtaa loistoa, jouluyö juhlayö, maa on niin kaunis ja joulupuu on rakennettu jne. Joululauluissa kun suuri meriitti on "vanha ja tuttu" niin 1970-luvulla sävelletty ja sanoitettu "Ilouutinen" on 1500-1700-lukujen laulujen joukossa vielä ihan korvantaustat märkänä oleva untuvikko, josta itse kyllä tykkään.

Laulettiin toki se "ulkosuomalaisten lempijoululaulu" tai sellaiseksi tituleerattu Sylvian joululaulu myös. "Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa! Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman." Toisen täällä asuvan suomalaisen kanssa juuri tässä juteltiin siitä, kaipaako Suomen jouluun vai ei. Minä olen toisen jouluni peräkkäin täällä, hän lähti käymään Suomessa.  Minun kaipauksen vähyyteen liittynee se, että saan rakkaat äidin ja siskon tänne jouluksi. Voin toki kuvitella millainen on iltapäivän sininen hetki keittiön pöydän ääressä glögimuki kädessä, kun joululaulut soi radiosta ja punatulkut syö siemeniään lumisella takapihalla tai millaista on lähteä aamulla auringonnousun aikaan kävelylle kameran kanssa lähipelloille tai miten tutut on pirtin jouluverhot tai pikkusiskon 3-vuotiaana piirtämä tonttu omalla paikallaan. Ja kyllähän niitä - etenkin luontoa - kuvitellesa ajattelee että joulu Suomessakin olisi ihan jees, niin en silti erityisemmin haikaile. Nyt mennään näillä.

Sekahedelmäsoppaan olen etsinyt hedelmiä ja luumuhillon keittäminen kuivatuista luumuista sujuu jo melko näppärästi. Jääkaappi ja hella kaipaa pesijäänsä, mutta joulustressi ei täällä kyllä tavoita kuten Suomessa. Tuntuu hassulta lukea iltasanomien ja mitänäitänytonlehtien Näin vältät joulustressin tai 10 asiaa, jotka pitää tehdä vielä ennen joulua-listoja. Jos olisin koko joulukuun Suomessa niin iskisikö joku loppupaniikki. Mene ja tiedä. Nyt on parempi näin.


herkut odottamassa - tarjolla olleista ei tietysti kuvaa ehtinyt enää ottaa :D




maanantai 7. joulukuuta 2015

Onnea Suomi-neito


Oi maamme Suomi synnyinmaa kajahti myös täällä tänään, kun muutaman suomalaisen ystävän kanssa kokoonnuimme juhlistamaan Suomea sekä myös MatkaMartan eilistä synttäriä juhlistettiin samalla väellä, mutta eri laululla.


Mitä on olla suomalainen eri maassa, mitä on itsenäinen Suomi. Ainakin se on juhlimisen ja muistamisen arvoinen asia. Niin Suomessa kuin täälläkin. Minun isovanhemmistani kaikki ovat nähneet myös sen ajan, kun Suomi ei vielä ollut itsenäinen, tosin eivät paljoa siitä varmaan muistaneet. Papoista toinen oli 12-vuotias Suomen itsenäistyessä ja toinen vasta 2-vuotias. Kaikki sen sijaan muistivat varmasti sota-ajan. Toinen oli rintamalla, toinen oli kotirintamalla sairauksiensa vuoksi. Heitä kumpaakaan en ole ehtinyt nähdä.

Mummin ja mummun kertomuksissa esimerkiksi sota ei paljon ollut, joskus se tietysti vilahteli puheissa. Mummun mies (ei pappani, mutta parin tätini ja yhden setäni isä) kuoli sodassa mummun vielä odottaessa tätiäni. Tästä koettelemuksesta joskus kuulin mummun kertovan. Kuinka jätti muut lapset odottamaan kotiin, matkusti ison vauvamahansa kanssa sotasairaalaa kohti ja matkalla kuuli, että miehensä oli jo kuollut. Muistan myös kertomukset siitä, kuinka hänelle sotaleskelle ja neljälle lapselleen tehtiin nk. asevelitalo. Asevelitalo tarkoittaa taloa, jonka aseveljet tekivät lähellä rintamaa ja sieltä hirret siirrettiin oikealle paikalleen sodassa kuolleen aseveljensä perheen avuksi.

Tässä kun yrittää mielessä pyöritellä mitä se suomalaisuus tai itsenäisyys tarkoittaa huomaa niiden olevankin niin isoja asioita ettei ne hahmotu järkevästi. Mieleen tulee ensin asioita Suomesta kuten turvallisuus, rauhallisuus, puhdas luonto, hiljaisuus ja sitten joitain hetkiä sieltä, kuten mökillä saunominen ja saunan terassilla istuminen hiljaisen luonnon keskellä, puolukoiden poiminen aurinkoisena syyspäivänä tai hanget.

Täällä ollessani olen tietysti puhunut monista maista tulleiden kanssa kotimaista ja toki myös turkkilaisten kanssa. Ilmainen ja tasa-arvoinen koulutus ja lähes ilmainen terveydenhuolto tuntuu olevan asioita, joista ehkä nyt ymmärtää olla kiitollisempi kuin silloin kun sinne kouluun piti joka aamu mennä tai joutui päivystykseen jonottamaan.

Me vietimme täällä ihanat itsenäisyyspäiväjuhlat, ihanan perinteiset ja juhlavat. Laulaa kajautettiin maammelaulu, syötiin porokeittoa, karjalanpiirakoita & munavoita, ruisleipää, ruissipsejä savulohitäytteellä, perunamuusia ja lihapullia ja salaattia. Kiitos emännälle ja isännälle ja isännän vanhemmille, jotka olivat käymässä ja toivat kassikaupalla herkkuja, joista sai vieraatkin nauttia. Laulettiin sitten vielä vähän lisää ja oli myös musiikkiesitys: ihana Myrskyluodon Maija pianolla. Yhden ystäväperheen isoimmat lapset olivat valmistaneet tietokilpailun, jossa pohdittiin mm. kuka oli Suomen 6. presidentti, milloin oli ensimmäiset eduskuntavaalit tai mikä EI ole perinteinen piparkakun mauste. Tuomaristo oli päättänyt joukkueet etukäteen ja pääsin itseäni parempaan seuraan  ja niinpä olen myös nyt onnellinen muumitarran omistaja! :) Täysiä pisteitä ei saatu, kun "kuinka monta säkeistöä on maammelaulussa" kysymys ei ollut hallussa. Veikkasimme 15, mutta oika oli 12. Ou nou. No, tärkeintä on rehti kilpa tai jotain :) Olipa myös itsenäisyyspäivän puhe, johon oli kerätty mielenkiintoista tietoa vuodesta 1917. Kiitos jälleen kerran ystävät. Teidän kanssa arki on ihanaa ja juhlasta tulee JUHLA <3