kalabaliikkia

kalabaliikkia

torstai 30. heinäkuuta 2015

Oodi ja ilolaulu mölkylle.


Oi mölkky. Oi suku. Oi suvun kanssa pelattava mölkky.

Perinteinen tapaaminen setäni sakin kanssa, koolla oli sukua puolisoineen ja lapsineen. Ilta alkoi ruuan valmistelulla, kuulumisten vaihdolla, turkin tärkeiden sanojen opiskelulla ja ruuan syömisellä. Tämä kaikki tehtiin tälle sakille tyypillisesti nauraen, vähän laulaenkin ja monenmoinen juttu lennähteli. Vanha kunnon sanonta "pääasia on, että tiimi toimii ja saadaan palautetta"- tuli taas toteen. 
esipesu oli paikalla ennen kun ehdittiin kieltää
kohta grillaamaan
viisas katse
Suku on pahin - sanotaan, mutta itse olisin taipuvaisempi ajattelemaan että suku on paras ja veri on vettä sakeampaa. Blogista lienee jo käynyt ilmi aiemmin, että rakastan paljon ystäviäni, kummilapsiani jne. mutta myös ihanaa ja laajaa sukuani kaikilta puolilta. Tämän ko. sakin kanssa ollaan vietetty yhdessä jouluja, juhannuksia, pääsiäisiä, synttäreitä ja monenmoista. On iloittu keväisin nuorista valmistuneista tai pyöreistä vuosista ja on kannettu yhdessä murhetta kun on ollut sen aika. Kovasti tykkään teistä :)

Nyt, kuten joskus ennenkin päädyttiin mölkkymatsiin. Ruuan jälkeen valuttiin pihamaalle kirjurin komentamana ja joukkueet jaettiin asiaan kuuluvan innostuksen ja pienen draaman säestämänä. Tämä bloggari ei kuulu varsinaisiin heittäjälupauksiin, mutta pari uhkarohkeaa löytyi, jotka lupasivat joukkueeseensa ottaa MatkaMartankin. Minä kyllä olen ennenkin pystynyt parhaimpiin mölkkysuorituksiini joukkueissa, kun ei ole kyse vaan omista pisteistä.
pettämätön yhdistelmä, sandaalit ja sukat, mutta ku tuli kylmä :D

kirjurin lista
alkutilanne
Mutta se mölkky. Sehän on ihan ehdoton peli. Mölkky on Päijät-Hämeessä kehitelty laji, jonka innoittajana on karjalasta tullut kyykkä, mutta mölkky ei ole niin fyysinen ja siksi sopii suuremmalle yleisölle. Mölkystä onkin tullut suosittu peli mökeillä ja kesäisissä juhlissa. Suomessa kun pitää kaikesta aina kisata, niinpä mölkkyä voi pelata myös sekä SM että MM-tasolla ja mölkyn mainetta ylläpitää ja kohottaakin koittaa myös mölkkyliitto. Mölkky on rekisteröity tavaramerkki ja esim. vuonna 2014 niitä valmistui 220 000 pakkausta!!!!

Olisi mukava ottaa mölkky mukaan Turkkiinkin, mutta ei oikein lentokoneen kilot anna myöten ja toisaalta siellä täysissä puistoissa se ei ehkä ihan paras harrastus olisi.

Mölkyn säännöt on simppelit. Jokainen vuorotellen tai jokainen joukkue vuorotellen heittää mölkkyä eli pyöreää puukalikkaa kohti kasaan laitettuja kalikoita, joissa on numerot 1-12, tavoitteena on saada tasan 50 pistettä, ei yhtään yli eikä ali ja ensimmäisenä 50 pisteeseen päässyt joukkue voittaa. Mikäli pisteitä tulee vaikkapa 51 tai enemmän niin joukkue tippuu takaisin 25 pisteeseen ja matka jatkuu uudelleen. Mikäli kolme kertaa peräkkäin tulee huti, niin joukkue siirtyy kannustuspuolelle.

pisteet ylös.


Tällä erää ei pieniä lapsia ollut mukana, mutta heidänkin kanssaan se sujuu mainiosti, kun heittoviivaa voi laittaa lähemmäksi heille. Mölkkyä voi heittää niin vasemmalla kuin oikealla kädelläkin ja kun heittovuoro ei kauaa kestä, niin jos seisominen tai kävely on haasteellista niin muut ajat voi levähdellä istuen. Mitään suuria kuntovaatimuksia ei siis ole ja mikä jännittävintä - pelin voi myös voittaa muutkin kuin lähtökohtaisesti parhaassa kunnossa olevat ja suvun parhaan heittokäden tittelin saanut :) Toim. huom. bloggarin joukkue ei voittanut.

ei menny sinne kuuluisaan putkeen

varma ote
hyvä äiti!

Mölkky ei ole suosittu vain ja ainoastaan Suomessa, vaan sitä on saatu markkinoitua myös ulkomaille,  kuulemma erityisesti Ranskaan. Enkä kyllä ihmettele miksi. Mölkyn jaksaa kantaa mukana ja se mahtuu autoon aina mukaan. Sitä voi pelata isoäiti ja lapsenlapset ja myös vaikka kaiken aikaansa urheileva serkkupoika. Pieni hellekään ei haittaa, eikä myöskään viileämpi sää ja onhan sitä sateessakin heitelty, eipähän ole itikoita :D

Olen pelannut mölkkyä niin pihahäissä kuin 60-vuotisjuhlan iltaosuudessa, isolla kaveriporukalla pihalla tai pienemmällä sakilla puistossa jne. Olenpa pelannut mölkkyä myös myöhään illalla taskulampun valaistuksessa, mutta sitä en ehkä ihan lähde suosittelemaan, sen verran läheltä kaverin päätä yksikin mölkky heilahti. Toinen ei niin onnistunut mölkkykokemus oli pelata sitä saalistusviettisten koirien kanssa. Siinä heittokäsi ei ollut niinkään oleellinen juttu vaan se, kuinka hyvin muisti mistä kohti koira varasti mölkyn ja se että sen sai koiran suusta mahdollisimman ehjänä takaisin pelialueelle - myös pienet lapset tuo oman haasteensa. Mölkyssä voi myös iloisesti kannustaa kaveria, olemme kerran kannustaneet niin paljon että se oli kuulunut parin sadan metrin päähän postilaatikollekin, jossa naapuri oli meteliä ihmetellyt :)


 Kiitos ihanasta illasta rakkaat!! Nähdään taas ja jatketaan siitä mihin jäätiin! Oli huippua pelata teidän kanssa, tärkeintähän ei ole voitto, vaan rehti kilpa.

P.S. Silti kuitenkin vähän epäilyttää, että miksi kirjurin joukkue voitti kaksi kertaa ;D

rakkaan serkkuni pöpelikköön koivun alle heittämä nro 11

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Konehella joutuu - sano KorjaajaKerttu

KorjaajaKerttuhan on esiintynyt blogissani jo ainakin täällä mutta nyt KorjaajaKertulla on tiiminä KorjaajaSisko ja KorjaajaÄiti. Kesälomillamme on meillä molemmilla ollut tapana osan ajasta autella äitiä sellaisissa etenkin pihatöissä, joita ei ole helppo yksin tehdä. Eiliselle olimme sopineet ulkotyöpäivän, saimme kesän aurinkoisimman päivän sillä seurauksella että minä, joka en ole kertaakaan Istanbulissa palanut, paloin nyt tässä kotipihalla - en onneksi pahasti. Istanbulissa tulee laitettua 50 kertoimista aurinkorasvaa, mutta eihän Suomessa voi palaa, eihän :)

Kaksi päätavoitetta: 1) oravien tuhojen katsastaminen ulkorakennuksen vintiltä ja kolojen tukkiminen sekä 2) toisen ulkorakennuksen rikki menneen oven korjaaminen.

1. Käytiin tsekkaamassa, ei ollut kovin paljon tuhoja, mutta kolojen tukkiminen vaati lisävarusteiden hankintaa ja ehkä lisäohjeiden keräilyä. Käytännön toteutus jätettiin odottamaan sadepäivää.

2. Kimppuun vaan sitten.

Marssittiin kohdepaikalle. Päätettiin, että "Konehella joutuu, sano Lapuan emäntä kun urvuilla (=uruilla) veisattihin" (sanonta Etelä-Pohjanmaalta) pätee myös tähän hommaan ja etevän siskoni johtamana sahattiin lautaa sirkkelillä (!! Hyvä E!!) Oviparan viereen kannettiin myös mittanauhaa, kynää ja se pora ja ruuvitkin löytyi. Siitä vaan uutta lautaa vanhan poistippuneen tilalle, eikö niin!

pikkuhiljaa sinne raahattiin enemmän tai vähemmän hyödyllisiä työkaluja kaikkialta
No, ei niin. Eipä tietenkään ;) Ongelmaksi asettautuivat ruuvit, joiden otteesta vanha lauta oli päässyt lipeämään, mutta itse eivät olleet valmiita päästämään otteesta irti, ei vaikka kuinka väännettiin. 

Kaksi kättä ja Black & Decker
kaksi kättä ja tonget...

kaksi kättä ja miljoonapihdit

CRC-purkistakin ruiskutettin ainetta, jotta ruuvit tajuaisivat luovuttaa. Mutta ei, kun ei. No, KorjaajaKerttu sukuineen ei hämmenny, vaan kilauttaa kaverille. Saatiin ohje sekä KorjaajaSedältä että KorjaajaYstävältä kalauttaa mokomat ruuvit vasaralla mäkeen ja näin teimme. 

"No niin, nyt uusi lauta tilalle, jee" - ajatteli yltiöpositiivinen KK, mutta ei. Lauta ei meinannut sitten millään kiinnittyä metallitaustaansa, pora-raasu vaan kuumeni. Missä vika? Koin harvinasen hetken, jolloin välähti ja tajusin katsoa ruuvin kantaa ja iskän poran niitä juttuja, joilla ruuvia kiinnitetään. Siellähän olikin USEAMPI erilainen ristipää, eikä valituksi aiemmin ollut tullut se ideaalein. 


No, nyt sitten lauta tilalle vaan!! 

No, mutta vieläkään ei. Nyt sitten ei terän vaihtamiseen tarvittava avain löytynyt mistään. Juurihan se siinä pyöri. Pitkää heinikkoa haravoitiin ja näppärä siskoni haki jopa voimakkaan magneetin, mutta lopulta sitten ihan silmiin osui. Avain kiinnitettiin huolellisesti lahjapaperinarulla poraan kiinni (juuri näin) ja sitten saatiin lauta taas osutettua kohdalleen ja jatkettiin.

Huom! Tuohon poran alapuolella näkyvään "tähden muotoiseen aukkoon" olisi voinut laittaa sen avaimen kiinni. Tämäkin tajuttiin aikanaan. Tätä avaimen etsintää ja kaikkea muutakin toimintaa välillä nopeutti ja välillä hidastutti, mutta joka tapauksessa siihen vaikutti se fakta, että paikallisten muurahaisten valtatie kulki ovityömaamme editse ja tsiljoonat pikkukaverit kiipeili saappaiden, työkalujen sekä mm. housujen sisä- ja ulkopuolella. Heidän lisäkseen myös paarmalauma parveili paikalla. Eipä ollut yksinäistä.

jospa magneetti auttaisi :)
nämä eivät auttaneet
huom! muurahainen oikeanpuolimmaisen käden peukun vieressä.
Nyt se sitten sujui kuin leikki. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue. Niin saatiin ovesta aukko paikattua ja samalla innolla vielä muutakin pientä korjausta tehtyä. Päivän jatkuessa vielä tälle kesälle epätyypillisen poutaisena päätettiin virittää vanha kunnon pallogrilli tulille. 



Suurimman osan elämästään maalla asuneena pian pääsee siihen moodiin, että hilluu pihalla auringon valkaisemissa työhousuissa, eri värisessä topissa, hiukset näppärällä ponkkarilla ja jalassa saappaat :) Mukava nähdä työn jälki heti ja mukavampi aina, kun joku homma onnistuukin. Nyt rauhallinen sunnuntai vierasta odotellen.

Suomen kesässä on monta kohokohtaa, yksi kyllä on se että saa kynsien alle multaa pihatöissä ja toinen että voi paistaa eli siis polttaa makkaran nuotiolla tai pallogrillissä. Mitäs te muut ulkosuomalaiset tai suomessa asuvat suomalaiset haluatte tehdä. Joo, toki minäkin haluan myös uida, saunoa, nähdä ystäviä ja sukua jne. mutta niiden lisäksi :D

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Lähimatkailun ilot.

Muutama vuosi sitten lähdin ystäväni kanssa epämääräiselle autoajelulle kesäiltaan, jolla oli kolme tavoitetta: 1. nähdä meri 2. ajaa mahdollisimman pieniä teitä pitkin 3. vain pakkotilanteessa saa kääntyä takaisin ja ajaa samaa reittiä (kerran tehtiin, kun tie päättyikin pellolle :) )
Nyt sama ystävä tuli lapsuusmaisemiini minua moikkaamaan ja meinattiin ottaa tämä uudelleen, mutta ajan ja ehkä jaksamisenkin ollessa rajatummat, päätettiin tehdä light-versio tavoitteiden pysyessä silti samoina, mutta epämääräisyyttä vähän vähennettiin ja kohteita jotka halusimme nähdä lisättiin :D

Aluksi piti miettiä joku suunta, minkä halusimme nähdä. Minusta kaikki lapsuuteni kotikunnan naapurikunnat tuntuivat tylsiltä, tutuilta, pieniltä, "eihän siellä ole MITÄÄÄN-jutuilta", mutta kun asiaa hieman enemmän mietin, tajusin etten tiedä niistä juuri mitään ja alkoikin tuntua kivalta mennä tsekkaan jonkun pienen paikan kesämeininki. Otimme samat kolme tavoitetta ja halusimme nähdä merenkin.

Kotona myös ollut äitini antoi muutaman vinkin ja karttakin löytyi ja niin lähdimme: ystäväni M, siskoni E ja minä.

Ensimmäinen suuntamme oli Pyhäjoen keskusta. Sinne kuului myös tärkein äidiltä saamamme vinkki, Asustetalo Perkiömäki Ky. Olin siitä kuullut ja jostain lukenut, mutten koskaan käynyt. Voitte lukea vähän enemmän taustaa tästä lehtijutusta sekä täältä, kun kauppias Taimi Perkiömäki pääsi linnanjuhliin. Kyseessä on siis vuonna 1950 perustettu vaateliike, joka on palvellut paikkakunnan ja lähiseutujen asiakkaita, mutta viime aikoina siitä on tullut suosittu yhä laajemmalla alueella. Syynä lienee se, että myyjän (nyt ei ollut paikalla itse Taimi Perkiömäki) mukaan ko. vaateliikkeessä ei ole koskaan heitetty mitään pois, kaikki on säästetty. Tämän hienon päätöksen seurauksena liikkeessä on nähtävillä ja ostettavissa sellaistakin vintagea ja retroa, että huhhuh. Löytyi verkkapukua niin neonkeltaisen hohtavana kuin suloisena minttunakin, sukkaa ja alusvaatetta, kenkää, tuulitakkia ja vanhoja kunnon college-asuja, muistatteko 80-luvun lapset. Niitä, jotka on paksusta kunnon kankaasta ja helmoissa ja hihan suissa resorit :) Istanbulin helteisiin soveltuva vaalea lierihattu lähti mukaan. Suosittelen kyllä erityisesti teille, joita eri vuosikymmenten vaatteet kiinnostavat.



Sitten lähdettiin tsekkaamaan kirkko. Pyhäjoki on yksi vanhoja Pohjanmaan emäseurakuntia, joka mainitaan itsenäisenä seurakuntana ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1573 ja johon kuului koko pyhäjokilaakso aina Savon rajoja, Pyhäjärveä myöten. Ensimmäisen kirkon purkamisen jälkeen rakennettiin toinen kirkko itsensä C.L.Engelin piirrustusten mukaan, joka valmistui 1844. Valtava 1200-paikkainen kirkko oli 1960-luvulla yksi parhaiten alkuperäisen asunsa säilyttäneistä Engelin puurakennuksista, ellei paras. Salama poltti kirkon kesällä 1974 ja 1977 rakennettiin tämä meidänkin vierailema modernimpi kirkko. Itse en kovasti ole ollut modernien kirkkojen ystävä, mutta kaunis tämäkin kirkko kyllä oli! Kirkon irtaimistoa saatiin pelastettua ja mm. pihalla edelleen seisova vaivaisukko on vanhasta pelastettu. Kirkko kuuluu tiekirkkoihin, joten sinne pääsi sisälle ja mukavat oppaat kertoilivat kirkon historiaa. 


vanhaakin kirkkoa palvellut vaivaisukko

Jätskinnälän yllättäessä edessä olikin kyltti 4H-kerhon kesäkahvila, jossa paikallisen 4H-yhdistyksen kannattamiseksi sai ostaa jätskiä jne. Voi pikkukunnan meininkiä, ei isoissa kaupungeissa vaan tuollaisia kovin helposti löydä. Tunnelma oli koko kylänraitilla ja myös kahvilassa (ehkä myöhäisestä ajankohdasta johtuenkin) uinuva, mutta kotoisa ja leppoisa. Ystävälliset ja asiantuntevat nuoret naiset pyörittivät jätskipallot joiden iso pallo vastasi ainakin puoltatoista tavallista "isoa palloa". Kokeilin myös ensimmäistä kertaa salmiakkijätskiä ja ulkosuomalaisuuden kasvattamaan salmiakkihimoon osui ja upposi!

Silmiin pisti viitta "Hourunkoski", pitihän sellainen käydä katsomassa. Ensimmäisen viitan jälkeen ei sitten enää nähtykään toista, joten ajeltiin pari kilometriä jokivartta koskea näkemättä, mutta onneksi lopulta kääntöpaikka nähtiin :) Koskihan oli siellä ihan alkupäässä ja päästiin rantakivillekin kiipeilemään ja koskea ihailemaan.

maksaruohoa livenä luonnossa

Ihanaa lähiseutumatkailua jatkettiin koko iltapäivä, tavoitteena löytää jotkut ikiaikaiset rantaniityt, kalasatama ja lintutorni. Sanotaanko, että ihan ei ollut ohje reilassa tai kartanlukija (en minä, koska olin kuski) kesäterässä, päädyttiin pientäkin pienemmille teille ja lopulta mökkirantaan (ei omaan) ja uusien ohjeiden myötä tuli kapealla metsätiellä vastaan kyltti "ajoneuvolla ajo kielletty". No, ei muuta kun kääntymään. Juuri kun siinä kapealla tiellä kahden ojan ja lukuisten puiden rajaamalla alueella olin kääntelemässä äitini autoraasua ympäri, tietysti tälle ajokieltotielle tuli toinenkin auto. Jokainen autoa ajava tietänee, että ylimääräiset silmäparit lisäävät osumatarkkuutta kuin vähät unet naurun määrää - eli paljon :) Mutta sain kuin sainkin auton tienlaitaan että toiset pääsi ohi ja isommat tiet löytyi meidänkin automme alle.

Niin ja kalasatamakin löytyi, niityt ja lintutorni odottavat seuraavaa kertaa.




Oli löytynyt jo monta jännää paikkaa niin tylsäksi luulemastani naapurikunnasta. Vielä lisääkin niitä olisi ollut, mutta oli tullut aika etsiä reitti kotiin. Sitäkään ei tämän pelin sääntöjen mukaisesti voinut tehdä isoimpia teitä pitkin. Niinpä levähdys- ja piknikpaikaksi löytyi vielä yksi koskenpenkka.




Summa summarum, suosittelen tutustumaan kodin tai mökin lähellä oleviin paikkoihin, siihen tylsältä vaihtoehdolta kuulostavaan naapurikuntaan tai naapurikaupunginosaan juuri. Erilaisten kylttien päässä oleviin nähtävyksiin tutustumista ja joka suhteessa seikkailemista yllättävissä paikoissa. Matkasta tekee toki hauskemman, jos mukana on ystävä tai pari, matkaevästä ja hyvä sää - tosin ilman täydellistä kesäsäätäkin reissu oli oikein mainio! 

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Lapin kesä.

Sukujuuriani ylettyy myös tänne Lapin multiin, kallioihin, soihin ja järviin ja täällä nyt lomaa viettelen. Lämpö ei päätä huippaa ja aurinkorasvaa huomattavamman paljon tärkeämpi matkakaveri ovat mummun kutomat villasukat ja Istanbulista lähdön viime metreillä matkalaukkuun tungettu tuulipuvun takki. Lämmintäkin kyllä on, kun rantasaunan lämmittää ja ylälauteille kipuaa, ettei ole toivotonta senkään suhteen. Päivälämpötila on kivunnut parhaimmillaan tuonne 17 asteeseen, mutta muina päivinä ollaan jääty hellerajasta YLI kymmenen astetta.

Talviturkin olen jättänyt mökkijärveen, saunasta voi mennä uimaan montakin kertaa ja aamu-uinnillekin menin, mutta sitten sään viiletessä aamujen +7 ei innostanut ja pulahtamiset jäi. Saunominen koko kokonaisuutena on yksi lempipuuhani kesä-Suomessa. Puiden ja veden kanto, pesien sytyttäminen, siellä  hetken viipyminen rauhassa, vaikka pesä jo olisikin syttynyt, puiden ja vastan tuoksu, sitten voikin jo mennä hakemaan toiset saunaan. Saunaan ja uimaan ja uimaan ja saunaan. Välillä yksin, välillä kahdestaan siskon tai äidin kanssa, välillä isolla kaveriporukalla, lapsia ja aikuisia iloisesti kiljuen ja nauraen.



saunomista ennen puolta yötä

saunamakkarat sisällä
Ulkosuomalaiset lukijani. Jos olette vielä lämpimissä maissanne, niin rohkaisen teitä silti tulemaan tänne kylmyydestä huolimatta. Niin kaunis ja ihana on kesäinen Suomi ainakin täällä Suomi-neidon ylävartalon alueella. Lintujen laulun kuulee, toki myös hyttysen ininän ja syreeni tuoksuu kuten lämpiävä saunakin. Järvivesi on +14, joten virkistävä kokemus on taattu. Ai niin ja ne valoisat kesäyöt ja auringonlaskut :)

saunaan menossa, klo 23.05 


auringonsiltaa ilta yhdeltätoista

olen aina ja aina rakastanut ilta-aurinkoa

tällaiselta näytti yöllä klo 1.30
vaaleanpunaista ja violettia
sumua öisellä järvenselällä

Yksi syy tälle Lapin reissulle tai sen ajankohdalle ainakin oli ystäväni häät. Sinne piti kipaista vielä 230 kilometriä pohjoiseen täältä etelästä "Lapin portilta". Minähän en Istanbulissa aja, mutta olen toki nähnyt ruuhkia siellä ja voin vakuuttaa että tie Rovaniemeltä kohti Kittilää ja siitä eteenpäin ei ollut autoja täynnä :D Tie kipusi vaaran laelta toiselle joen mutkitellessa vierellä. Välillä ei toista autoa näkynyt sen kummemmin etulasista kuin peruutuspeilistäkään. Suomalaista musiikkia huudattaen kilometrit taittui ja tavoitin päämäärän. Olipa hauska kirkossa jo nähdä vanhoja kavereita ja tuttuja ja tietysti hääpari - kaunis morsian ja komea sulhanen, kuten kuuluu. Tiesin tulleeni oikeaan suuntaan, kun ennen kirkkoon menoa pysähdyin jollekin parkkikselle tarkistamaan hääjuhlapaikan osoitetta ja seuranani oli porotokka :)

Ilta vierähti jutellessa vanhojen ja uusien tuttujen kanssa nauttien juhla-ateriasta. Poronkäristys, pottumuusi, puolukkahillo ja suolakalat - ihanaa! Näissä häissä oli myös ihana innovaatio - välikahvit. Eli heti ruuan jälkeen saatiin nauttia kahvia ja mm. leipäjuustoa & lakkahilloa vaikka varsinaiset hääkakkukahvit olivatkin vasta puheiden jne. jälkeen myöhemmin. Pitkämatkalainen osasi kyllä arvostaa tätä. Miettikääpä tätä vaihtoehtoa häitä suunnittelevat lukijat :)

Poronkellon kilkatus on ihana ääni
kalastajalla maisemat kohdillaan
kaikkea voi tulla Suomen teilllä vastaan :)
Häiden lisäksi olen saanut myös nauttia sukulaisten ja ystävien seurasta. Serkkuni perheessä on 4 lasta, joista toiseksi vanhin rakas kummityttöni. Nyt on puolet kummilapsista tavattu ja loppujen kolmen kanssa kohtaaminen vielä edessäpäin. Tämä kummitätsä pääsi niin shoppailuseuraksi ja ravintolaan syömään kuin pienempien sisarusten kanssa pelaamaan nappelipeliä ja possupeliä sekä verestämään taitoja vanhassa kunnon jääkiekkopelissä. Lasten ja teinien mentyä nukkumaan parantui maailma vielä vanhempiensa ja siskoni kanssa yöttömässä yössä. Vanhimmainen lapsi oli saanut rippilahjaksi design-kaakkulapion, jota sitten testattiin ihanaan juustokakkuun ja hyvin toimi.



Ihanat herkut
hyvin toimi design-kakkulapio
Kakkulapion lisäksi sain testailla myös siskoni uusia objektiiveja, jotka kävivät myös minun Nikoniini. Melkein tunnen jo, kuinka muutama satanen lähtee pankkitililtä, sillä onhan ainakin toinen saatava. Onhan. Kukkien u



jospa jo kohta pioni uskaltaisi avata pallonuppunsa

ja unikko


 kuka on sanonut, että leinikki on rikkaruoho - ainakin se on kaunis sellainen